Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Anna minun olla

Macintosh, Clare (2018): Anna minun olla Suom. Päivi Pouttu-Delière. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 438 s.

”Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Vuosi sitten Caroline Johnson päätti elämänsä karulla tavalla ja heittäytyi jyrkänteeltä mereen, kuten miehensä vain seitsemän kuukautta aiemmin. Siitä asti heidän tyttärensä Anna on kamppaillut päästäkseen sinuiksi menetyksensä kanssa. Äidin kuoleman vuosipäivänä Anna saa oudon, nimettömän kortin, jossa lukee: "Itsemurhako? Mieti vähän." Anna alkaa epäillä, että hänen vanhempansa murhattiin, ja päättää selvittää totuuden näiden elämästä ja kuolemasta. Joku on kuitenkin sitä mieltä, että tietyt asiat olisi parasta jättää rauhaan. Riskeeraako Anna oman ja pienen vauvansa tulevaisuuden, jos hän ei anna menneiden olla? Yllättävien käänteiden taiturina tunnetun menestyskirjailijan kolmas romaani on vuoden 2018 odotetuin psykologinen trilleri.”

Esittelyteksti kertoo juonen punaisen langan eikä minulla ole siihen mitään lisättävää, mutta tämä Anna minun olla hävisi kyllä kirkkaasti kahdelle ensimmäiselle kirjalle. Tarinassa on kaksi linjaa, joista toisessa seurataan Anna Johnsonia, jonka on ollut vaikea hyväksyä isänsä itsemurha ja lähes mahdotonta ymmärtää äitinsä tekemää lopullista ratkaisua. Toisessa puolestaan seurataan Murray Mackenzietä, joka etsivän tehtävästä eläköidyttyään on jäänyt työskentelemään poliisiaseman vastaanottoon ja ottaa vastaan Annan pyynnön avata hänen vanhempiensa tapaukset uudelleen.

Jännittävältä kuulostava lähtöasetelma kuitenkin hyytyy heti alkuunsa. Siviilinä Murray Mackenziellä ei ole sen enempää lupaa kuin välineitäkään tutkia mitään, joten dekkaristi keskittyy kuvailemaan Murray Mackenzien avioliittoa rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavan Sarahin kanssa. Rikostarinan kehittyminen jää täysin Anna Johnsonin harteille, mutta Mackenzieiden leijonanosan haukkaava osuus vesittää kaiken vähäisenkin jännitteen.

Loppupuolen yllätyskäänteillä tarina sitten saatetaan aivan uuteen valoon, mutta nämä käänteet tuntuvat jokseenkin epäuskottavilta lähinnä sen takia, etteivät ne herätä enempää kysymyksiä. Toisaalta tämä on loogista, koska tarinastahan puuttuu kokonaan tutkinta ja Murray Mackenziekin lopussa vain merkillisesti hoksaa asioiden oikean laidan. Juonen kannalta en ymmärrä ollenkaan Murray Mackenzien roolia ja hänet vaimoineen olisi aivan hyvin voinut jättää pois. Tämä tosin olisi tiivistänyt kirjan parisataasivuiseksi, mutta ehkä tätä sitten olisi voinut kutsua edes jännäriksi.

Jälkisanat:

Kirjan lopussa tekijältä-kirjoituksessaan Clare Macintosh kertoo, että rikostarina perustuu häneen vaikuttaneisiin tositapauksiin ja hän halusi ehdottomasti ottaa esille myös mielenterveysongelmat. Macintosh käsittelee Sarah Mackenzien sairautta hyvin asiallisella ja neutraalilla tavalla, mutta sairaus tai Mackenzieiden avioliitto ei ole juonen kannalta millään tavalla relevantti ja sen takia tuntuu täysin irralliselta ja turhalta täytteeltä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

Ei kommentteja: