perjantai 6. joulukuuta 2019

Kahdeksantoista

Berg, Anton (2019): Kahdeksantoista. Suom. Kari V. Koski. Otava. 428 s.

”Vetävä salaliittotrilleri Stieg Larssonin ja Dan Brownin hengessä tuo päivänvaloon vuosisataisen ääriliikkeen, joka pitää nyky-Ruotsia tiukassa otteessaan.

Radiotoimittaja Axel Sköld törmää dokumenttia tehdessään yllättävään yhteyteen kolmen selvittämättömän kuolemantapauksen välillä: Olof Palmen murhan, asetarkastajan itsemurhan ja asevientiä tutkineen toimittajan kuoleman. Sköldin työnantaja, Ruotsin radio, pitää teoriaa pelkkänä arvailuna ja vaatii häntä jättämään aiheen sikseen.

Sköld ei luovuta, ja pääsee vuosisataisen salaseuran jäljille, jonka jäseniä on yhteiskunnan huipulla. Järjestö ei kaihda mitään keinoja pysyäkseen vallassa, ja pian Sköld tajuaa olevansa hengenvaarassa.”

Toimittaja Axel Sköld tekee radiodokumentteja ja hänellä on pettämätön vainu siitä, minkälaiset asiat kiinnostavat etenkin nuoria kuuntelijoita. Sköldin mottona onkin miten kaikki paljastukset saavat alkunsa rohkeudesta ajatella sellaista, mitä kukaan muu ei ole ajatellut ja nyt hän on hoksannut yhteyden Olof Palmen murhan, asetarkastajan väitetyn itsemurhan ja asevientiä tutkineen toimittajan kuoleman välillä. Kanavan johto kuitenkin kieltää Axelia julkaisemasta uskaliasta teoriaansa, mutta Axel ottaa riskin ja häviää. Mikään mediatalo ei halua palkata maineensa loannutta toimittajaa, mutta yllättäen Alex saa tapaamiskutsun pankkiiri Ragnar von Scheeleltä. Von Scheele kehottaa Axelia jatkamaan tutkimuksiaan ja Axelille selviää nopeasti, että hänellä on vastassaan valtaapitävistä muodostuva Goljat, jolla on käytössään lähes rajaton varallisuus.

Annan plussaa kirjan kannesta, mutta miinuslista on jo sitten huomattavasti pidempi. Tarinasta puuttuu fokus, napakkuus ja vauhti, joita kaikkia odotan esittelytekstissä mainitulta salaliittotrilleriltä. Anton Berg on kyllä keksinyt hyvän idean ja lähtee rivakasti liikkeelle muutaman vuoden takaisesta Panaman paperit -skandaalista, mutta ei pysty jatkojalostamaan ideaansa ja kytkemään salaseuraa mitenkään onnistuneesti Axel Sköldin tutkimuksiin. Suurin ongelma mielestäni onkin se, että kaikki jäljet johtavat salaperäiseen järjestöön, jonka toimintaa ja motiiveja Berg ei mitenkään avaa. Berg myös sortuu aivan liiaksi kuvailemaan päähenkilöiden henkilökohtaista elämää, mutta tämä voi kieliä siitä, että hän ei itsekään oikein kyennyt hahmottamaan tapahtumien välisiä yhteyksiä, etenkään niiden puutetta ja ilmaan jää leijumaan useita miten- ja miksi-kysymyksiä. En kyllä innostunut tästä pitkäveteisestä ja hapuilevasta tarinasta, jossa Berg on ilmeisesti halunnut yhdistää kaksi tutkivan journalistin Pandoran lipasta, Panaman paperit ja Palmen murhan.

Jälkisanat:

Kustantajan sivuilta selvisi, että päähenkilö Axel Sköld on Anton Bergin alter ego. Anton Berg on ruotsalainen radiotoimittaja ja palkittu dokumenttijournalisti, jota on kiitetty erityisesti P3-dokumenteistaan. Hänen Spår-podcastillaan on noin 400 000 kuulijaa.

3 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Minusta kirja oli oikein koukuttava ja täynnä juonenkoukkuja. Minusta meno oli välillä melkein yhtä vauhdikasta kuin Bond-elokuvissa.

Piia kirjoitti...

Mukava kuulla toisen mielipide samasta kirjasta ja olen aina ollut sitä mieltä, että koskaan ei saa jättää mielenkiintoiselta tuntuvaa kirjaa lukematta esimerkiksi huonon arvostelun vuoksi, koska oma lukukokemus voi hyvinkin olla täysin toisenlainen. Tänä vuonna olen lukenut kaksi huimaa trilleriä, Berliinin ajokoirat ja Pietarin kapellimestarin, joten odotin tästä jotain samankaltaista ja edellä mainittuihin verrattuna koin tämän aikamoiseksi tervassa tarpomiseksi. :)

Mai Laakso kirjoitti...

Olen huomannut saman jutun, että lukumaut vaihtelevat ja on hyvä nähdä useita mielipiteitä. Joskus odotan kovasti jotain kirjaa, jota moni on kehunut, mutta sitten en pääse alkua pitemmälle ja lopetan kesken. Esim. Ferranten kirjat eivät vain etene minulle. Ja ne ovat valtavan suosittuja.
Onneksi kirjoja löytyy laidasta laitaan <3