Koonti luetuista kirjoista

tiistai 26. syyskuuta 2017

Perintötila

Ragde, Anne B. (2017): Perintötila. Suom. Katriina Huttunen. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 277 s.

Perintötila on Neshovin suvun ja tilan elämää kuvaavan sarjan neljäs osa. Suomennetut sarjan kirjat ovat:

1.     Berliininpoppelit
2.     Erakkoravut
3.     Vihreät niityt
4.     Perintötila

”Rakastettu Berliininpoppelit-trilogia saa kuin saakin jatkoa! Railakkaan rehellinen norjalaissarja kuvaa kimurantteja perhesuhteita ja elämän vaikeita valintoja lempeän humoristisesti. Odotetussa Perintötila-romaanissa Anne B. Ragde jatkaa Neshovin perheen ja autioksi jääneen sikatilan tarinaa.

Muutamassa vuodessa yllätysperijätär Torunnille, Kööpenhaminassa asuvalle huikentelevaiselle Erlendille, hautausurakoitsija Margidolle ja Tormod-vaarille on ehtinyt tapahtua paljon. Vuonon rannalla seisova sikala toimii nyt ruumisarkkuvarastona. Erlendin ja Krummen sopuisa kaupunkilaiseksistenssi on saanut uusia ulottuvuuksia kolmen pienen lapsen ja näiden hysteeristen äitien, lesbopariskunta Lizzin ja Jytten myötä. Entä mitä tekee nyt nelikymppinen Torunn, joka on tottunut isoihin irtiottoihin ja yllättäviin tempauksiin?”

Trilogia Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt muuttui tetralogiaksi, kun kirja Perintötila julkaistiin. Ilahduin kovasti tästä neljännestä kirjasta, koska mielestäni trilogian päätöskirja Vihreät niityt jätti henkilöiden osalta paljon avoimeksi. Tuntui, että tarina etenkin Torunin, mutta myös Erlendin ja Margidon osalta loppui aivan kesken.

Vihreiden niittyjen lukemisesta on vierähtänyt jo muutama vuosi, joten ennen Perintötilaan tarttumista mietin onko aika vaikuttanut kerrontaan. Kirja oli kuitenkin kuin vanha ystävä, jonka kanssa juttu jatkuu luontevasti siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosia. Ajankulu ei näy mitenkään, vaan kerronta on aivan yhtä elämänmakuista ja samalla tapaa koskettavaa kuin aiemmissakin kirjoissa.

Nyt vanhus, Tormod, on vihdoin päässyt hartaan toiveensa mukaisesti hoitokotiin ja viihtyy siellä loistavasti sotakirjojensa parissa. Hoitokodissa Tormod on saanut ihmisarvonsa takaisin. Hänestä on tullut näkyvä, hänellä on oikeus olla olemassa.

Kööpenhaminassa eletään ruuhkavuosia. Erlendillä on rakkaan Krummensa kanssa kädet täynnä työtä kolmen leikki-ikäisen kanssa, mutta Erlend rakastaa Krummea, työtänsä, lapsiansa ja lastensa äitejä. Tekee edelleen kaiken täysillä mahdollisimman näyttävästi, ”Less is bore” toteaa Erlend väännöksenä toteamuksesta ”Less is more”.

Margido taas on isojen kysymysten äärellä. Hautausala digitalisoituu vauhdilla ja Margido miettii pystyykö vastaamaan nykyajan vaatimuksiin. Margidon omasta mielestä elämässä ei ole enää tasapainoa eikä sopusointua. Liturgiakaan ei enää innosta, mutta sitten Torun soittaa Margidon ovikelloa.

Torun puolestaan huomaa yllättäen seisovansa Margidon oven takana. Vierailusta alkaa Torunin ja Margidon ystävyyssuhteen rakentaminen varovasti tunnustellen. Vähitellen Torun ymmärtää, ettei Margido koskaan itsestään selvästi olettanut Torunin jäävän pitämään tilaa. Margido omalla hyvin vähäeleisellä tavallaan halusi ainoastaan auttaa, mutta Torun tulkitsi avun väärin ja luuli Margidollakin olevan ketunhäntä kainalossa.

Kirjan luettuani tuntuu, että asiat Neshovin suvussa on nyt saatu oikealle tolalle ja päätökseen. Kirjailija voi kuitenkin olla toista mieltä, koska loppu antaa selkeästi option jatkaa tarinaa. Jos tarina jatkuu, niin haluan ehdottomasti tietää miten kaikkien elämät sekä suunnitelmat ovat edenneet ja mitä heille sitten kuuluu.

Jälkisanat:

Kirjassa, kuten koko sarjassa on jotain aitoa. Jotain sellaista, joka kestää niin aikaa kuin lukemiskertojakin.

Ei kommentteja: