Koonti luetuista kirjoista

perjantai 29. syyskuuta 2017

Tavalliset pikku pihajuhlat

Moriarty, Liane (2017): Tavalliset pikku pihajuhlat. Suom. Helene Bützow. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 464 s.

”Bestsellerkirjailijan huumorilla ryyditettyjä oivalluksia rakastamisesta, vanhemmuuden vaikeudesta ja naisten mutkikkaista ystävyyssuhteista. Fiksu uutuus Hyvä aviomies -romaanin tekijältä.

Ihan tavalliset pihajuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme sööttiä lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Iloa ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti, Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäkin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä.

Tavalliset pikku pihajuhlat ponnahti heti bestsellerlistan ykköseksi sekä Australiassa että Yhdysvalloissa! Elokuvaoikeudet Moriartyn uutuuteen ostettiin oitis kirjan ilmestyttyä.”

Olen laittanut Liane Moriartyn kirjat lukulistalle aina uuden kirjan ilmestyttyä, koska pidän hänen tarkkanäköisistä ihmiskuvauksistaan sekä tavasta kirjoittaa. Kirjat eivät kuitenkaan ole ihan puhdasta viihdettä, vaan niissä on aina kulkenut pinnan alla jonkinlainen musta virta, jokin syvempi teema mitä tarkastellaan.

Tavallisissa pikku pihajuhlissa Erika on miehensä Oliverin kanssa kutsunut kylään Erikan ystävän Clementinen perheineen. Ystävysten tapaamisen luonne muuttuu, kun Erika tapaa pihalla naapurinsa Vidin ja Vid päättää järjestää grillijuhlat. Luonnollisesti naapureiden olisi osallistuttava juhliin yhdessä vieraidensa kanssa. Erika ei siinä vaiheessa tiedä, miten lupautuminen juhliin tulee muuttamaan heidänkin elämäänsä.

Alkuun tarina imaisi mukaansa, mutta tapahtumia avataan turhan hitaasti ja lukeminen alkoi olla vähän pitkäpiimäistä. Erikalla on muistikatkoja, Vidin ja Tiffanyn tytär sulkeutunut kuoreensa, Clementinen mies Sam ei pysty keskittymään työhönsä ja soittamisen sijasta Clementine käy erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa aiheenaan "Eräänä tavallisena päivänä". Kaikki grillijuhlissa olleet tuntuvat välttelevän toisiaan ja käpertyvän itseensä.

Itse grillijuhlia kierretään kuin kissa kuumaa puuroa ja juonen huipennusta, grillijuhlien saamaa käännettä, kehrätään lähes kirjan puoleen väliin asti. Juhlien jälkeen Erika on ainoa joka haluaisi puhua tapahtuneesta, koska muistikatkojen takia hänellä on vain ärsyttävä aavistus siitä, että tapahtumien kannalta jokin käänteentekevä hetki on häneltä pimennossa. Kukaan muu juhlissa olleista ei kuitenkaan halua keskustella, vaan jokainen yrittää vain jatkaa normaalia arkeaan parhaan kykynsä mukaan.

Tapahtuman taaksejättäminen ei kuitenkaan ole helppoa ja tarinan loppupuolella selviää miten kukin pääsee tapahtuneesta yli. Kirjan loppu sitoo myös muut tapahtumat yhteen. Erikan muisti palaa, eikä kärttyisä naapuri Harrykään ollut pelkkä sivujuoni. Itse asiassa tarinan ainoan vihlaisun sydänalassa aiheutti Harry, jonka roolia olin siihen asti vähän ihmetellytkin.

Loppujen lopuksi grillijuhlat ovat vain syy, jonka ympärille kirjailija kerää monenlaisia teemoja. Kirjassa käsitellään niin syyllisyyttä, ystävysten eri tavalla kokemaa ystävyyttä kuin aikuisen lapsen suhdetta vanhempaansa. Lisäksi myös muistutetaan, ettei toisesta ihmisestä tiedä loppujen lopuksi mitään muuta kuin sen, mitä ihminen itse haluaa paljastaa.

Jälkisanat:

Lukiessa tuli kerronnan sujuvuudesta huolimatta jonkinlainen väsymys. Ymmärrän kyllä esimerkiksi aikuinen lapsi-äitisuhteen esiin nostamisen ja alleviivaamisen tarinan ystävyyssuhteen ymmärtämisen kannalta, mutta vähemmän olisi ollut enemmän.

Ei kommentteja: