Koonti luetuista kirjoista

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kolmen kohtalokas leikki

Rudberg, Denise (2017): Kolmen kohtalokas leikki. Suom. Anu Koivunen. Into Kustannus. E-kirja, vastaa painettuna 286 s.

Kolmen kohtalokas leikki on Marianne Jidhoff-sarjan kolmas osa. Tähän asti on suomennettu:

1.     Yksi tappava syrjähyppy
2.     Toinen toista pahempi
3.     Kolmen kohtalokas leikki

"Tukholmassa kuohuu. Arvostettu ulkoministeriön virkamies Bror Hemros löydetään kuolleena verisen kirjoituskoneen viereltä. Samaan aikaan katoaa kaksi naista, joita yhdistää karu menneisyys murhatun miehen kanssa. Murhat eivät pääty tähän: asianajotoimiston neuvonantaja ammutaan, toimiston omistaa toisen kadonneen naisen aviomies.

Valtion syyttäjänvirastossa työskentelevä Marianne Jidhoff on jälleen työn touhussa: hän saa selvitettäväkseen oudon tapauksen, jossa jokaisella näyttää olevan sanansa sanottavanaan Hemrosista. Apuna hänellä on tuttu poliisikaksikko, nuhjuinen Torsten ja nuori ja komea Augustin. Marianne kollegoineen uskoo päässeensä selville tekijästä, mutta saadaanko tätä koskaan tilille?” 

 
Löysin Marianne Jidhoff -sarjan tänä kesänä, kun kahlasin läpi Helmet-kirjaston e-kirjavalikoimaa. Sarja tuntui kiinnostavalta, koska tutkintaa vetää syyttäjä ja lähtöasetelma on hieman erilainen poliisivetoisiin dekkareihin verrattuna. Sekä ensimmäinen että toinen kirja olivatkin ihan kivoja välipaloja, nopeasti luettuja tusinadekkareita joille antaa paljon anteeksi.

Ensimmäisessä kirjassa poliisin ja syyttäjänlaitoksen riesana olivat tietovuodot, joten pääsyyttäjä Olle Lundqvist sai ylemmältä taholta käskyn perustaa pieni erikoisryhmä arkaluontoisia tapauksia varten. Olle tarvitsi parikseen terävän ja analyyttisen ihmisen, joten hän houkutteli Marianne Jidhoffin palaamaan pitkältä virkavapaalta takaisin syyttäjänsihteeriksi. Poliisista ryhmään kiinnitettiin rikostutkija Torsten Ehn aisaparinsa konstaapeli Augustin Madridin kanssa.

Lähtökohta on siis houkuttelevan erilainen, mutta rikokset jäävät sarjan kirjoissa enemmänkin toissijaiksi. Kantavana pääteemana on Mariannen, Torstenin ja Augustinin henkilökohtainen elämä. Torsten Ehn on eronnut ja vajaan parikymppisen pojan yksinhuoltaja. Augustin Madrid on rakastunut naiseen, joka heidän tapaamishetkellään on ollut tahollaan naimisissa. Marianne Jidhoff on puolestaan keski-ikäinen leski, jonka edesmennyt mies, pääsyyttäjä Hans Jidhoff, oli eläessään ollut varsinainen häntäheikki. Hansin naissuhteet kummittelevat Mariannen arjessa, mutta pääasiassa huolta aiheuttavat aikuiset lapset.

Kirjoissa aiempia tapahtumia ei juurikaan kerrata vaikka niihin viitataan useasti, joten tästä syystä kirjat kannattaakin lukea julkaisujärjestyksessä. Ilmeisesti sarja onkin löytänyt lukijansa, koska tässä viimeisimmässä suomennetussa kirjassa oli enemmänkin varaajia. Kirjan luettuani jäin kuitenkin miettimään kannattaako mahdollisia jatko-osia enää lukea, koska Kolmen kohtalokas leikki ei oikein tee kunniaa edes bulkkidekkareille. 

Kirjassa tapahtuu pari erittäin kömpelöä kaappausta ja muutama yhtä kömpelö murha. Pääasiassa kirjassa keskitytään Torstenin, Augustinin sekä Mariannen arkeen ja ihmissuhdekiemuroihin. Torstenin luokse paukahtaa muutaman muuttokassin kanssa vanha kollega. Augustin kipuilee aviomiehestään eron ottaneen naisystävänsä takia. Mariannellakin olisi vientiä, mutta tapailulle ei riitä energiaa kun huolta aiheuttaa aikuisen lapsen alkoholiongelma.

Se miten rikoksia tutkitaan, jää tässäkin kirjassa lukijalle arvoitukseksi. On tapahtunut rikos ja ryhmä kutsutaan koolle Marianne Jidhoffin kotiin. Kaikki ovat saapuneet, tarjoillaan kahvia, joku ottaa purtavaa ja sitten ryhmä hajaantuukin. Kukin lähtee tahoilleen toimittamaan mitäkin omaa asiaa. Sama kuvio toistuu oli kyse sitten uudesta rikoksesta tai uusista johtolangoista. Itse tutkintaa tai sen edistymistä ei juuri mitenkään kuvata.

Syyllisen löytyminen tapahtuu yhtä mystisesti. Jossain vaiheessa ryhmä tajuaa kuka on tekojen takana ja mikä on motiivi. Tämä on lukijalle ilmoitusluontoinen asia ja lukija jää vähän ihmettelemään, että missä välissä ja miten tähän johtopäätökseen on tultu.

Tämän kirjan luettuani halusin ottaa selvää Denise Rudbergista. Pikaisella googlettamisella selvisi, että Denise Rudbergia on tituleerattu Ruotsin chick-lit-romaanien kuningattareksi ja tämä taitaa selittää asian. Olisiko niin, että Nordic Noir -hypetyksen innoittamana Rudberg halusi vaihtaa tyyliä mutta rehellisyyden nimissä on todettava, ettei seepra noin vain raidoistaan pääse.

Jälkisanat:

Jos olisi ihastunut Torstenin, Augustinin tai Mariannen persooniin ja utelias seuraamaan miten elämä heitä heittelee, niin Marianne Jidhoff -sarja voisi olla jatkossakin ihan kiinnostava.

Ei kommentteja: