Koonti luetuista kirjoista

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kultarinta

Kytömäki, Anni (2014): Kultarinta. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 644 s.

"Kultarinta on kertomus miehestä joka asettui kalliolle jäätyäkseen kuoliaaksi. Naisesta joka kirjoitti muuttaakseen maailmaa. Tytöstä joka kasvoi isäänsä rohkeammaksi. Pojasta joka löysi joutsenen pesän ja haistoi mesikämmenen jäljen, taltutti pelon ja kohtasi metsässä villinä kulkevan sydämen.

Kevät 1917. Varakkaan helsinkiläisen metsänomistajan poika Erik Stenfors tapaa Lidian, korpimökistä kaupunkiin muuttaneen työläistytön. Tuttavuus ei etene, ja Erik alkaa etsiä uutta suuntaa elämälleen. Siinä missä toiset liittyvät punakaarteihin tai suojeluskuntiin, poliittisesti puolueeton Erik ottaa suunnaksi pohjoisen erämaan ja metsänvartijan tehtävät. Talvi täydellisessä yksinäisyydessä yllättää luonnontutkijan koulutuksen saaneen miehen. Vielä suuremmat yllätykset ovat vastassa, kun Erik palaa keväällä takaisin Helsinkiin. Suomi on itsenäistynyt ja Lidiasta on tullut lainsuojaton.

Anni Kytömäki maalaa pienillä, tarkoilla siveltimenvedoilla eeppisen tarinan, joka saa hehkunsa tekijän rikkaasta luonnon ja kansanperinteen tuntemuksesta. Esikoiskirjailijan proosa on hallittua ja ilmavaa. Levollinen ja inhimillisyydessään ajaton kertomus rakentuu taiten viritetyistä kohtauksista ja käänteistä, joita synnyttää arvaamaton ja oikullinen elämä itse.”

Onnittelut Kultarinnalle, joka on tämän blogin ensimmäinen julkaisu. Nostetaan kahvikuppi sille! Santsikuppi sitten itselleni, kun sain muutaman vuoden ajatustyön jälkeen luotua tämän sähköisen kirjapäiväkirjan. Toivon, että lukemani kirjat jäisivät paremmin muistiin ja saisin jotain pientä lisää lukuhetkiin. Ajattelen lukukokemuksen olevan ehkä syvempi, kun jo lukiessa lukemaansa joutuu pohtimaan hieman eri tavalla, mutta aika näyttää miten koen kirjapäiväkirjan kirjoittamisen.

Mennään sitten itse kirjaan. Olin karsastanut kirjaa esittelytekstien takia ja ajatellut, että tämä ei ole ollenkaan minun makuuni. Kiinnostuin kuitenkin Kivitaskusta, joten päätin haastaa itseni ja tarttua ensin Kultarintaan. Kirja on nyt luettu, ennakkoluulot karisseet ja istun vähän hämmentyneenä miettimässä lukemaani. 

Esittelytekstin mies on Erik Stenfors. Vaatimattomuudellaan isänsä vastakohta ja rahan sijasta välittää vain metsästä. Nainen on Erikin rakastettu ja tuleva vaimo Lidia. Nuorena Lidia on kapinallinen, punainen hamekaartilainen, jonka Erik täpärästi pelastaa takaa-ajajilta. Tyttö on heidän tyttärensä Malla, oman tiensä kulkija, joka yrittää äärimmäisinkin keinoin löytää tilanteestaan ulospääsyä. Poika on nuoren Mallan rakastettu Joel, joka ei halua ampua eikä tulla ammutuksi. Mutta mikä mies se sellainen on joka ei armeijaa käy?

Kirja jakaantuu kahteen osaan, Erikin ja Malla-tyttären. Erikin osiossa painottuu Erikin rakkaus luontoa kohtaan ja Erik tuntuukin elävän ja hengittävän metsästä. Erik kaipaa kyllä läheisyyttä ja sitä tarjoaa ensin vaimo Lidia ja Lidian jälkeen nuorehko naisystävä Elsi Kottarainen. Mallan elämässä muut asiat ovat tapetilla metsää enemmän, mutta metsä merkitsee Mallallekin turvaa ja yhteyttä isään. Lidia ja Joel puolestaan ovat Erikin ja Mallan elämässä kaksi tähdenlentoa, jotka toimivat primus motoreina niin Erikin kuin nuoreksi varttuneen Mallankin päätöksille.

Ensimmäiset noin 300 sivua kirja etenee todella verkkaisesti. Askelia kuunnellessä ei kuulla nopeaa kopinaa tai hiljaista tassutusta vaan: "Hän painaa pään tyynyyn ja kuuntelee askelia. Ne ovat erilaisia. Varvikko suhisee, kun kengät tai paljaat jalat viistävät uraa sen halki. Jäkälä murtuu auringon korventamalla kalliolla. Märkä sammal maiskahtelee, savi lutisee, vesi läiskyy, mukulakiveus kopisee. Peitonalaiset jalat hytkähtelevät, ne tunnistavat askelensa, ovat varastoineet jokaisen, kuten aivot ovat varastoineet ajatukset." Mallan osuudessa tarina alkaa tekeytyä ja edetä hieman nopeammin, mutta kerronta pysyy edelleen tasapainoisena ja kirjaa on levollista lukea.

Kaiken kaikkiaan teksti on rikasta, kuvailevaa ja kerronta etenee soljuen. Toisaalta pikkutarkat kuvaukset välillä hieman pitkästyttivät, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta. Tämän kirjan lukemiseen on syytä varata hieman aikaa ja sopiva mielentila. Jos takaraivossa nakuttaa kaikki tekemättömät työt eikä vuorokauden 24 tuntia tunnu riittävän, niin sitten kannattaa yrittää rentoua toisenlaisen kirjan parissa. Verkkaisuudestaan huolimatta kirja ei ole yllätyksetön, vaan Erikin, Lidian, Mallan ja Joelin elämässä on käänteitä niin kuin ihmisen elämässä aina on.

Jälkisanat:

Lukemisen jälkeen jäi tunne, että minulta jäi hämmästyksestä luultavasti paljonkin huomaamatta. Jossain vaiheessa tämä kirja pitää lukea uudestaan ja luulen, että toisella lukukerralla kirja on varmasti vielä hienompi lukukokemus.

Ei kommentteja: