Koonti luetuista kirjoista

perjantai 22. syyskuuta 2017

Tummiin vesiin

Hawkins, Paula (2017): Tummiin vesiin. Suom. Antti Autio. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 415 s.

”Kavahda tyyntä pintaa - et ikinä voi tietää, mitä sen alle kätkeytyy! Teini-ikäisen tytön ja keski-ikäisen naisen ruumiit löytyvät pikkukaupungin läpi virtaavasta joesta vain muutaman viikon päässä toisistaan. Kun tapauksia aletaan tutkia, esiin piirtyy kätketty tarina vuosien takaa.

Nainen junassa -jättimenestyksen tekijän uusi, vangitseva trilleri sukeltaa muistin petollisuuteen ja menneisyyden aavemaisiin kaikuihin."

Pidin kovasti Paula Hawkinsin edellisestä trilleristä Nainen junassa, mutta tämän kirjan esittelyteksti ei ihan vakuuttanut. Kirja on kuitenkin kummittelut koko ajan takaraivossa, joten pakkohan tähän oli sitten tarttua ja selvittää mitä nämä menneisyyden aavemaiset kaiut ovat.

Beckfordin pikkukaupunkia halkoo joki, jonka yksi mutka on surullisen historiansa takia nimetty Hukkuneiden mutkaksi. Vuosisatoja sitten kohdassa uitettiin noidaksi epäiltyjä naisia ja sittemmin useita naisia on löydetty mutkasta hukkuneina. Toiseksi viimeisimpänä 15-vuotias Katie Whittaker, ja viimeisimpänä Nel Abbott, Katie Whittakerin parhaan ystävän Lenan äiti.

Poliisi alkaa selvittämään Nelin kuolemaa rutiininomaisena kuolemansyyntutkintana ja Nelin sisko Jules (Julia) yrittää löytää tapahtuneeseen jotain järkeä, jonkinlaista selitystä. Jules alkaakin heti Beckfordiin saavuttuaan käymään läpi Nelin tavaroita ja löytää Nelin muistiinpanoista pahaenteisen lauseen: ”Beckford ei ole mikään epätoivoisten ihmisten suosima itsemurhakohde, vaan paikka jossa hankkiudutaan eroon hankalista naisista”. Lause oli itsensä toteuttava.

Julesille selviää, että Nel oli kiinnostunut Hukkuneiden mutkasta ja aloittanut mutkan historiaan liittyvän tutkimuksen aikeenaan kirjoittaa kirja. Tutkimuksellaan ja siihen liittyvillä kyselyillä Nel oli saanut useammankin kaupunkilaisen varpailleen, eikä tutkimukseen suhtauduttu suopeasti. Poliisin tutkinnassa kaupunkilaisista pikkuhiljaa paljastuukin asioita, jotka asianomaiset olisivat mieluiten pitäneet salaisuuksina. Juonen edetessä selviää sekin, että joesta löydetyt naiset, myös Katie ja Nel, olivat jollekulle uhka. Kukin omalla tavallaan hankala nainen.

Tarinassa on kaksi teemaa, joiden päälle juoni rakentuu. Louise ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi tytär on tehnyt itsemurhan. Katie oli iloinen, tavallinen nuori jolla ei äitinsä mukaan ollut minkäänlaista syytä hukuttautua. Jules puolestaan ei usko Nelin itse hypänneen kuolemaan mutkan ylle kohoavalta kalliojyrkänteeltä. Nel oli aikoinaan itse sanonut, että hänestä se ei ollut oikea tapa. Kallio ei ollut riittävän korkea.

Siinä missä Louise piinaa itseään etsimällä syytä Katien itsemurhaan, niin Jules kamppailee Nelin kuoleman seurauksena pintaan nousseiden tunteiden ja muistojen kanssa. Jules oli kieltänyt isosiskonsa koko aikuisikänsä, koska Julesissa Nel herätti pelkkää katkeruutta.

Kirjan juonta kuljetetaan eteenpäin monen henkilön kertomana ja eri aikatasoilla. Lukijalle tiputellaan pitkin kirjaa tiedon murusia, joiden tarkoitus on selkeästi hämmentää. Tyylistä tulee kuitenkin mieleen ikivanha kuppitemppu, jossa muutamia kuppeja pyöritetään vinhasti ja katsojan pitää lopuksi arvata minkä kupin alta pieni esine löytyy. Tämä vaan ei toimi kirjassa, vaan tekee kirjasta sekavan.

Kirjan loppuosa sitoo kyllä kaiken yhteen. Jules saa menneisyyden haamuilta vihdoin rauhan, Katien ja Nelin kuolemille saadaan selitys ja poliisin suorittamien tutkimusten sivutuotteena paljastuu muitakin salaisuuksia. Tekojen motiivit ovat samoja mitä ne ovat olleet maailman sivu, epätoivo ja pelko.

Jälkisanat:

Kirja oli jännittävän sijasta surullinen. Surullinen tarina siitä mitä sanoista ja teoista voi seurata, kun niistä ei pystytä syystä tai toisesta keskustelemaan.

Ei kommentteja: