Koonti luetuista kirjoista

perjantai 13. lokakuuta 2017

Edellinen asukas

Delaney, J.P. (2017): Edellinen asukas. Suom. Satu Leveelahti. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 410 s.

”Täydellinen elämä unelmien talossa. Mutta mihin hintaan? Mestarillisen piinaava psykologinen trilleri on noussut maailmanmenestykseksi. Jane muuttaa huippumoderniin, arkkitehtonisesti poikkeukselliseen taloon, jonka uusi asukas valitaan kummastusta herättävin kriteerein.

Rakennuksen suunnitellut arkkitehti myös ohjeistaa tarkoin, kuinka talossa on asuttava. Pala palalta Janelle selviää edellisen asukkaan, Emman, hyytävä kohtalo. Ja räpiköidessään valheiden verkossa Jane tekee tahtomattaankin tismalleen samat valinnat kuin talon edellinen asukas.”

Suhtauduin kaksijakoisesti kirjan takakanteen. Toisaalta kirja tuntui houkuttelevalta, mutta heti perään epäilin pitäisinkö kuitenkaan tarinasta, onko kirja lukemisen väärti. Tästä syystä Edellinen asukas onkin odottanut lukuvuoroaan jo jonkin aikaa, mutta Dan Brownin Alku toimi sopivana aasinsiltana tähän kirjaan.

Arkkitehti Edward Monkford vuokraa suunnittelemaansa älytaloa merkillisillä ehdoilla. Vuokralaiset valitaan valmiiksi kalustettuun asuntoon hakemusten ja haastattelun perusteella, eikä asukas saa personoida asuntoa millään tavalla. Esillä ei saa olla kirjoja, ruukkukasveja, mattoja, verhoja eikä lattioillekaan saa jättää mitään. Ideaali asukas olisi askeettisuutta rakastava minimalisti.

Vuokraehdoista huolimatta niin entiset asukkaat Emma ja Simon kuin nykyinen asukas Janekin viehättyvät talosta. Molemmilla naisilla on taustallaan traumaattinen kokemus, joten talon tuoma illuusio turvasta kompensoi omituisia ehtoja. Simonia puolestaan kiehtoo Taloudenhoitajaksi nimetty sovellus, jonka avulla asukkaat hallinnoivat talon toimintoja.

Asukkaat huomaavat pian sisään muutettuaan, että Taloudenhoitajalla on toinenkin rooli. Sovellus selvittää aikajoin erilaisilla kyselyillä kunkin asukkaan psykofyysistä tilaa. Käytännössä talo on Edward Monkfordin arkkitehtitoimiston Monkford Partnershipin ihmiskoe, johon talon asukkaat tietämättään osallistuvat.

Hetken talossa asuttuaan Emma ja Simon eroavat ja heidän eronsa jälkeen juoni rakentuu niin, että Emman ja Janen tarinat kulkevat käsi kädessä. Se mikä tapahtuu Emmalle menneisyydessä, tapahtuu Janelle nyt. Alkuun kirjailijan ratkaisu tuntui hauskalta ja erilaiselta, mutta lukeminen kävi nopeasti tylsäksi. Emman kappaleen luettuaan tiesi mitä Janelle seuraavassa kappaleessa tapahtuu, joten mahdollisena juonen tehokeinona tämä vähän kääntyi itseään vastaan.

Lukijan mielenkiinto kuitenkin herätetään uudestaan, kun Jane alkaa selvittämään mitä Emmalle tapahtui. Jane saakin selville niin Emmasta kuin vuokranantaja Edward Monkfordistakin vähemmän mairittelevia asioita ja kaikki viittaa siihen, että Monkfordilla on ollut motiivi päästä eroon Emmasta. Jane tekee kuitenkin virhetulkinnan, joka pahimmassa tapauksessa voi maksaa hänen henkensä.

Älytalo laitteineen olisi antanut mahdollisuuden tekniikalla revittelyyn, mutta kirjailija ei onneksi sortunut siihen. Taloudenhoitaja-sovellus ei kaapannut tarinaa, vaan se toi ainoastaan sopivan määrän lisämaustetta. Tarina onkin kekseliäs ja juoni onnistuu pitämään jännitteen loppuun asti. Tästä syystä on vähän harmillista, että kirjailija tyytyy perin tavanomaiseen loppuratkaisuun ja se vähän vesittää tätä muuten hyvin rakennettua tarinaa.

Jälkisanat:

Kirja oli lukemisen väärti. Tavanomaisesta poikkeavalla tarinallaan sekä juonen rakenteellaan kirja oli piristävä poikkeus, jollaista olen vähän kaivannutkin.

Ei kommentteja: