Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ei saa mennä ulos saunaiholla

Mäkinen, Heidi (2016): Ei saa mennä ulos saunaiholla. Karisto. 242 s.

”Syksyn hulvaton esikoisteos kertoo kerrostalonaapureista, 35 vuotiaasta Sinistä ja kuusikymppisestä Eevasta sekä Eevan nirppanokkaisesta rotukissasta Kyllikistä. Sini hoitaa mummoja terveyskeskuksen vuodeosastolla ja elää jatkuvaa häähuumaa – sulhasta hänellä ei tosin ole. Eeva on ruvennut leskeksi jäätyään suunnittelemaan omia hautajaisiaan, vaikkei kuoleminen kuulukaan hänen suunnitelmiinsa.

Kummankin polulle osuu seikkailuja, osa astelee vastaan miehen hahmossa, osa hämmentää muuten vain arkista elämänjärjestystä. Kyllikille nämä tapahtumat aiheuttavat närkästystä ja vakavia syömishäiriöitä, niin että sen kunto on toden totta koetuksella! Sinin, Eevan ja Kyllikin seurassa aika ei tule pitkäksi. Vaikka suuta vetää kaiken aikaa hymyyn, vakavakin ajatus pujahtaa joskus salakavalasti joukkoon.”

Surulinnun jälkeen tarvitsin palautuskirjaksi Heidi Mäkisen esikoiskirjan Ei saa mennä ulos saunaiholla. Myös tämän kirjan henkilöillä on elämässään suruja ja murheita, mutta päällimmäisiksi ajatuksiksi kirjan kansien sulkemisen jälkeen jää rohkeus ja usko tulevaisuuteen.

Leskeksi jäänyt Eeva oli mennyt nuorena tyttönä naimisiin Tapanin kanssa. Tapani vanhempana ja kokeneempana oli ottanut paikkansa perheen päänä, joten nyt kuusikymppisenä Eeva opettelee elämään itsenäisesti. Eevan ja edesmenneen Tapanin aikuinen poika asuu perheineen Tukholmassa ja tavallisessa arjessa Eevan lähin on kissa Kyllikki.

Eevan Kyllikki on rotukissojen Grand Dame. Monilahjakkuus, Bollingeria naukkaileva hedonisti. Tarkkailija, joka tekee sarkastisiakin huomioita emäntänsä elämästä: ”Emäntä ryypiskelee. Masennusta ei kannattaisi hoitaa alkoholilla, eikä varsinkaan noin kalliilla konjakilla. Masennuksen hoidoksi välttäisi yhden tähden jallu.”

Sini puolestaan on reilu kolmekymppinen sinkku, joka haaveilee parisuhteesta. Sini ruokkii haavettaan katsomalla lukemattomia määriä hääohjelmia ja unelmointi on mennyt niin pitkälle, että vaatekaapissa on odottamassa useampikin hääpuku. Sulhasta, miestä johon tukeutua, ei vaan tahdo löytyä.

Samassa kerroksessa asuvat Eeva ja Sini tutustuvat, kun Eeva tarvitsee Kyllikille hoitajaa. Heille muodostuu orastava ystävyyden alku, mutta kahden eri-ikäisen naisen ystävyyden sijasta tarinan kantavana teemana on mielestäni vastuun ottaminen itsestään ja omasta elämästään.

Eeva tutustuukin uudelleen vanhaan tuttavaansa Juhaniin ja suhteen syvennyttyä huomaa, ettei häntä määrittele enää mies vaan hän itse. Eevan tavoin Sinikin kokee ison elämänmuutoksen ja jossain vaiheessa myös Sini toteaa seisovansa tukevasti omilla jaloillaan.

Pidän kovasti Heidi Mäkisen persoonallisesta tavasta kirjoittaa. Kirjailijan omintakeinen, lämpimän lakoninen huumori uppoaa minuun kuin veitsi sulaan voihin ja Kyllikki tuo tarinaan terävillä huomautuksillaan sopivasti potkua. Kyllikiltä ei jää mikään huomaamatta eikä kommentoimatta.

Kirjassa on myös hyviä huomioita tästä ajasta ja monessa kohdassa jäin pohtimaan lukemaani. Heti kirjan alussa Eeva esimerkiksi tuumii: ”En ollut onnellinen, mutta kuuluiko ihmisen olla onnellinen. Tapani ei suuremmin pohtinut onnellisuutta, ja se olikin hänen onnensa salaisuus.”

Jälkisanat:

Ymmärtääkseni kirjailijalla on työn alla toisinkoinen ja sitä odotellessani luen kirjailijan samannimistä blogia Ei saa mennä ulos saunaiholla.

Ei kommentteja: