Koonti luetuista kirjoista

torstai 19. lokakuuta 2017

Silmukka

Lemaitre, Pierre (2017): Silmukka. Suom. Susanna Hirvikorpi. Minerva. E-kirja, vastaa painettuna 270 s.

”Tarkkanäköinen ja taitavasti kirjoitettu psykologinen trilleri useaan kertaan palkitulta jännityksen mestarilta. Tarina imaisee nopeasti mukaansa niin, ettei kirjaa voi jättää käsistään. Pari päivää ennen joulua ranskalaisessa Beauvalin pikkukylässä 12-vuotias Antoine tappaa hetken raivokohtauksen vallassa tarkoittamattaan naapurin 6-vuotiaan Rémin. Hän iskee poikaa kepillä päähän, ja tämä kuolee. Kauhuissaan Antoine miettii, mitä nyt pitää tehdä, ja päätyy kätkemään uhrinsa läheiseen metsään.

Kuin ihmeen kaupalla lapsuuden rikos jää piiloon. Paljastuminen kuitenkin uhkaa kerta toisensa jälkeen, kun elämä heittää Antoinen odottamattomiin tilanteisiin. Antoine ei kuitenkaan ole salaisuutensa kanssa niin yksin kuin luulee. Kirjallisesti ansiokas teos kietoo niin päähenkilönsä kuin lukijansa silmukkaan, joka hellittää otteensa vasta yllättävässä loppunäytöksessä.”

Pierre Lemaitre on useasti palkittu ranskalainen dekkarikirjailija, joten hänen kirjoittamiensa kirjojen osalta odotukset ovat korkealla. Silmukka on loistava esimerkki siitä miten vähäisistä elementeistä saa taitavissa käsissä luotua otteessaan pitävän tarinan. Lemaitre osoittaa, että siihen ei tarvita lukemattomia henkilöitä tai monimutkaisia juonen käänteitä, vaan yksi kertoja, yksi pikaistuksissa tehty teko riittää.

Kirjan kertojana on Antoine, joka elää kahdestaan äitinsä kanssa. Vuosia aiemmin Saksaan muuttanut isä on etäinen, yhteyttä pidetään lähinnä lahjatoiveiden tiimoilta. Antoine ei kaipaa isäänsä, mutta äitiinsä hänellä on läheinen suhde. Koulussa Antoine on huippuoppilaita, hänellä on ystäviä, naapurissa asuu ihastuttava Émilie eikä mikään kieli siitä, että Antoine pystyy tappamaan.

Pieni Rémi sattuu kohtalokkaasti väärään paikkaan väärään aikaan ja joutuu 12-vuotiaan Antoinen vihanpurkauksen kohteeksi. Kun Antoine ymmärtää tekonsa, niin nuoren pojan pelko vankilaan joutumisesta on niin suuri, että Antoine päättää kätkeä Rémin ruumiin. Tästä päätöksestä alkaa Antoinen piina.

Pahinta Antoinelle on nähdä Rémin vanhempien, etenkin äidin tuska, mutta mitä pidemmälle aika kuluu, sitä vaikeampaa Antoinen on tunnustaa. Kukaan ei tiedä minkälaisten painajaisten kanssa Antoine kamppailee, minkälaista Jaakobin painia hän käy koko ajan mielessään. Antoine päättääkin, että aikanaan hän jättää Beauvalin kylän eikä enää ikinä palaa.

Aikuisena Antoine pystyy välillä unohtamaan tapahtuneen, kunnes jokin laukaisee muistot ja kauhun tunne palaa. Antoinen pelkona ei ole enää nuoren pojan tavoin vankila, vaan häntä ohjailee syyllisyyden aiheuttama häpeä. Kaikki Antoinen päätökset perustuvat sille miten hän voi välttää paljastumisen, mutta lopulta eräästä arkisesta kohtaamisesta tulee käännekohta.

Tarina luo vangitsevan jännitteen ja 12-vuotiaan Antoinen hätä siitä mitä oli tehnyt, tuntui välillä palleassa. Juonessa ei ole sen kummempia koukkuja eikä cliffhangereita, vaan tarinan vangitsevuuden luo henkilöt, eritoten Antoine. Lukiessa huomasinkin monenlaisten tunteiden ja ajatusten vaihtelevan. Ymmärränkö Antoinen ratkaisuja vai en, toivonko Antoinen paljastuvan vai en, hyväksynkö loppuratkaisun vai en.

Jälkisanat:

Silmukka on kirja jossa paino ei ole hurjilla juonenkäänteillä, vaan tarina pakottaa pohtimaan omia arvo- ja moraalikäsityksiä. Ovatko ne kiveen hakattuja, vai joustavatko ne tilanteen mukaan.

Ei kommentteja: