Koonti luetuista kirjoista

perjantai 10. marraskuuta 2017

Seitsemän sisarta

Riley, Lucinda (2017): Seitsemän sisarta. Suom. Hilkka Pekkanen. Bazar. E-kirja, vastaa painettuna 677 s.

”Maia D'Aplièse ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan, syrjäiseen linnaan Genevenjärven rannalla. Pa Salt, heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut jokaisen tytön vauvana, ja nyt, tämän kuoleman jälkeen, saa jokainen heistä kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa, Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.

Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 20-luvulla, Jeesus Kristus -patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin. Paluu takaisin Rioon ei ole helppo.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta aloittaa ainutlaatuisen kirjasarjan seitsemästä nuoresta naisesta. Rileyn inspiraation lähteenä on ollut Seulasten tähtikuvioon liittyvä mytologia. Kreikkalaisessa mytologiassa Seulaset olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi. He pyysivät apua Zeukselta, joka muutti heidät kyyhkyiksi ja sijoitti taivaalle. Seitsemän sisarta on lukuromaani vailla vertaa. Se tempaa lukijan mukaansa eikä päästä irti ennen kuin tarina on kerrottu loppuun.”

Olin jo aiemmin laittanut tämän kirjasarjan korvan taakse, koska sarjan idea tuntui erilaiselta ja hauskalta. Kirjasarjan kuusi ensimmäistä osaa kertoo aina yhden adoptiotyttären matkasta omille juurilleen ja ilmeisesti viimeinen, seitsemäs osa, vetää kaikki aiemmat osat yhteen. Tämä sarjan aloittava kirja kertoo tyttäristä vanhimman, Maian, tarinan.

Miljardööri D'Aplièse, jota Maian antaman lempinimen mukaan kutsutaan kirjassa Papa Saltiksi, eikä esittelyteksin mukaan Pa Saltiksi, on kuollut. Maian johdolla kaikki sisarukset kerääntyvät lapsuudenkotiinsa kuulemaan testamentin ja yllättyvät, kun Papa Salt on jättänyt heille jokaiselle johtolangat omien juuriensa löytämistä varten.

Jokainen tytär saa adoptioisänsä, Papa Saltin, kirjoittaman kirjeen ja paikat joista tyttäret on adoptoitu, on merkitty paikkakoordinaatein taivaankantta kuvaavaan kojeeseen, armillaariin. Koordinaattien lisäksi armillaariin on kaiverrettu voimalauseet ja Maian kohdalla lause kuuluu: ”Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi”.

Maian koordinaatit osoittavat Brasiliaan Rio de Janeiroon, mutta arka ja vähän varovainen Maia pohtii mitä hän tiedoilla tekisi. Elämä päättää asian Maian puolesta ja Maia lähtee kohti Rio de Janeiroa mukanaan kirjeessä ollut pieni liuskekivilaatta. Saavuttuaan Rio de Janeiroon Maia ottaa yhteyttä brasilialaiseen kirjailijaan Floriano Quintelasiin, jonka kirjan Maia on juuri kääntänyt portugalista ranskaksi. Sattumoisin kirjailija Quintelas on myös historiantutkija, jonka innokkaalla avustuksella Maia alkaa etsimään sukulaisiaan.

Ensin Maia ja Floriano törmäävät vaikenemisen muuriin, mutta muutaman sinnikkään yrityksen jälkeen Maian biologisen perheen tarina alkaa pikkuhiljaa paljastua. Maia saa selville surullisen kauniin rakkaustarinan, joka alkaa 1920-luvun lopun Pariisissa Heitor da Silva Costan etsiessä kuvanveistäjää Rio de Janeiron Kristus-patsaalle. Maialle muun muassa selviää, että hänen mukaan ottamansa liuskekivilaatta on ollut patsaan rakennusmateriaalia ja laattaa on pidellyt kädessään hänen isoisoäitinsä Izabela Aires Cabral, tyttönimeltään Bonifacio.

Kirjan alussa koin kerronnan jollain tavalla lällyksi ja ehdin jo miettiä, että tällaistako loputkin sadat sivut ovat. Maian päästyä Rio de Janeiroon lällyys oli kuitenkin tipotiessään ja uppouduin tarinaan. En olisi millään malttanut keskeyttää kirjaa, mutta kirja oli vain välillä laitettava pitkin hampain sivuun. Voin siis käsi sydämellä todeta, että tarina todellakin tempaisi mukaansa, eikä päästänyt irti ennen kuin viimeisellä sivulla.

Kuten edellä totesin, niin koin tarinan ja juonen vangitsevana, mutta minua jäi kaihertamaan käännös. Nimi Pa Salt on muutettu jostain syystä Papa Saltiksi, erisnimi Star ainoana nimenä suomennettu Tähdeksi ja miljardöörikin kääntynyt miljonääriksi. Hyvin pieniä silmään sattuneita asioita, mutta seuraavat osat taidan lukea poikkeuksellisesti englanniksi. 

Jälkisanat:

Maian tarinasta käy ilmi, että tyttärensä Plejadien tähtikuvion mukaan nimennyt Papa Salt ei löytänyt seitsemättä tytärtä ja jäin miettimään syytä. Ehkä syynä on se, että Plejadien seitsemäs tähti Merope loistaa vain himmeästi ja kirjailija seitsemännessä kirjassaan selittää kaiken sen, mikä edellisissä kirkkaina loistavien tähtien kirjoissa on jätetty auki.

Ei kommentteja: