Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Vielä tänään olemme elossa

Pirotte, Emmanuelle (2017): Vielä tänään olemme elossa. Suom. Lauri Holma. Minerva. E-kirja, vastaa painettuna 255 s.

”Vielä tänään olemme elossa on toisen maailmansodan loppuun, Ranskan ja Belgian raja-alueille sijoittuva sotakertomus. Saksan armeijan sotilaan ja orvon seitsenvuotiaan juutalaistytön epätodennäköinen kohtalonyhteys uhmaa sodan raakoja lakeja. 

Päähenkilö Mathias on Saksan armeijan erikoisjoukkojen sotilas, jonka tehtävä on murtautua voittoisien liittoutuneiden selustaan ja tarpeen mukaan soluttautua vihollisjoukkoihin. Siksi kaikki hänen varusteensa ovat amerikkalaista mallia. Historiallisesti kyse on operaatio Greifista, joka toteutettiin 1944-1945.

Draama alkaa, kun kymmenittäin ihmisiä tappanut Mathias ja hänen toverinsa saavat käsiinsä orvon 7-vuotiaan juutalaistytön Renéen. Kaunis ja riipaiseva romaani yhdistää toisen maailmansodan brutaaliuden ja inhimillisen toiveikkuuden unohtumattomaksi tarinaksi, joka pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka."
 
Vielä tänään olemme elossa on palkittu Ranskassa vuoden 2016 parhaana historiallisena romaanina. Yleensä olen ollut ranskalaisten palkintoraatien kanssa samaa mieltä ja lähes poikkeuksetta pitänyt palkituista romaaneista. Kirja onkin ehdottomasti ansainnut historiallisen tapahtuman kuvaamiseen liittyvän palkintonsa, mutta muuten en puhkea ylistykseen.

Seitsemänvuotiasta juutalaistyttö Renéetä on vuosia piiloteltu saksalaisilta ja heittopussin tavoin Renée on joutunut vaihtamaan paikkaa aina, kun paljastuminen on uhannut tavalla tai toisella. Operaatio Greifin alettua ja saksalaisten rynnistäessä kylään, Renéen on taas paettava henkensä edestä ja tällä kertaa pientä pakolaista auttaa pappi. Pappi näkee amerikkalaisten jeepin, pysäyttää auton ja kirjaimellisesti tyrkkää Renéen takapenkille. Onnetonta tilanteessa on se, että jeeppiä kuljettaa amerikkalaisiksi naamioituneet saksalaissotilaat Mathias ja Hans.

Mathias ja Hans päättävät empimättä eliminoida takapenkillä istuvan pikkutytön. Sopivan paikan löydyttyä Renéen tyyneys ja pelottomuus väistämättömän edessä saa Mathiaksen perumaan aikeet, mutta Mathias ei pysty selittämään itselleen miksi hän haluaa säästää juutalaisen, miksi hän haluaa säästää juuri tämän lapsen. Syrjäisen metsätien tapahtumat kuitenkin sitoo Mathiaksen ja Renéen peruuttamattomasti yhteen ja tämä epäsuhtainen kaksikko suojelee toisiaan niin amerikkalaisilta kuin saksalaisiltakin sotilailta.

Sotakertomuksena tarina on vaikuttava ja siitä välittyy etenkin siviiliväestön kärsimys. Sodan osapuolten toteuttaessa omaa tehtäväänsä, siviilit valjastetaan palvelemaan aina kulloistakin niskan päällä olijaa. Myöskään siviileihin kohdistuvan väkivallan oikeutusta ei mietitä, vaan siviilit voidaan uhrata surutta jonkin suuremman tavoitteen hyväksi. Tarina on myös hieno kertomus yhden miehen, Mathias Straussin, sodasta. Mathiaksen mietteistä käy ilmi mitä yksi Saksan armeijan eliittisotilas ajattelee sodankäynnistä, natsi-Saksasta, natsien ideologiasta sekä itsestään.

Minua kuitenkin häiritsi tarinan kantava teema, Mathiaksen ja Renéen keskinäinen suhde. Toinen on 35-vuotias mies ja toinen seitsemänvuotias pikkutyttö, mutta aivan kuin he olisivat löytäneet toisistaan sielunkumppanit. Kumpikaan ei pysty päästämään toisesta irti ja mielestäni Renée kuvataankin huomattavasti ikäänsä aikavampana. Renée ei oikein istu minun käsitykseeni lapsesta ja lapsen ajatusmaailmasta, joten ehkä tästä syystä koin Mathiaksen ja Renéen suhteen niin merkillisenä ja hämmentävänä.

Jälkisanat:

En odota kirjalta realismia, mutta tietysti peilaan lukemaani omaan kokemusmaailmaani ja tässä kirjassa kuvattu aikuisen ja lapsen suhde tuntui minusta sen verran eriskummalliselta, että en voi sanoa pitäneeni kirjasta.

Myöhempi lisäys: Luultavasti syy miksi en pitänyt kirjasta onkin se, että Mathiaksen ja Renéen suhde tuntui epärealistiselta kun taas muu tarina realistiselta ja tässä on ristiriita, joka minua jäyti koko lukemisen ajan.

Ei kommentteja: