Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Yön kantaja

Kallio, Katja (2017): Yön kantaja. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 383 s.

”Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle. Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan.

Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana. Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä.”

Olen aikoinaan lukenut muutaman Katja Kallion kirjoittaman kirjan ja profiloinut kirjailijan viihteellisemmän kirjallisuuden kirjoittajaksi. Kiinnostuin kuitenkin Yön kantajasta luettuani, että kirja perustuu todelliseen henkilöön ja kirjailija itse oli löytänyt idean Seilin saaren mielisairaanhoitoa käsittelevästä väitöskirjasta. Väitöskirjassa siteerataan Turun lääninsairaalan raporttia, jonka mukaan potilas Amanda Aaltonen oli muun muassa kertonut lentäneensä kuumailmapallolentäjän jalkavaimona Pariisiin, Lontooseen, Hampuriin sekä muihin Euroopan suurkaupunkeihin. Tämä lause oli herättänyt kirjailijan mielenkiinnon.

Tarinan Amanda Fredrika Aaltonen, Hassu-Amanda, on erityinen ihminen. Tarinassa Amandan äiti Adolfina kuvaa Amandaa seuraavasti: ”Suureellinen, syyttävä ja anteeksipyytävä, vilpitön ja teeskentelijä. Kirjoittaa kauniisti, puhuu rumia ja huutaa”. Adolfina ei pärjääkään enää aikuisen Amandan kanssa, koska Amanda osoittautuu aivan liian kovaksi vastukseksi ja lopulta Adolfinan on katkaistava välit Amandaan. Adolfinan on hylättävä oma lapsensa.

Kadulle jouduttuaan koditon Amanda hankkii rahaa myymällä itseään, mutta irtolaisena Amanda on yhteiskunnan pohjasakkaa. Amanda huomaa tilaisuutensa pois pääsyyn, kun Turussa vierailee pariisilainen ilmailija Philippe Duplessis. Ilmailijan mukana Amanda matkustaa kuumailmapallossa Pariisiin, mutta Amanda ei pysty muuttamaan syvässä istuvia käyttäytymismallejaan ja Duplessisin sisar Céline lähettää Amandan takaisin Suomeen. Saavuttuaan kotiin Turkuun Amanda toimitetaan samoin tein Seilin mielisairaalaan diagnoosinaan insania epileptica menstrualis, epileptinen kuukautishulluus.

Seilin saarella Amanda hoksaa nopeasti mistä naruista vedellä ja minkälaista potilasta esittää, joten pian Amanda saakin vapaakävelijän oikeudet. Hänen katsotaan olevan erityisen luotettava ja terve potilas, joten hän saa tehdä töitä ja kuljeskella saarella omin päin. Myöhemmin saarella asuva renki Isaksson opettaa Amandan korjaamaan kalaverkkoja ja Amanda onkin verkkojen parantajana oikein taitava. Huhut Isakssonin ja Amandan liian läheisistä väleistä alkavat kuitenkin liikkua ja Isakssonin on turvattava oma selustansa. Tässä vaiheessa Amandakin luovuttaa. Amanda on kyllä elossa, mutta ei enää elä ja myöhemmin Amanda miettiikin: ”Miten läheltä se oli kulkenut hänen ohitseen. Oikea elämä.”

Alussa pidin kerrontaa vähän liian karkeana ja ronskina kunnes tajusin, että Amandahan on karkea ja ronski eikä Amandan persoonaa voi saada esille sovinnaisemmalla, siloitellummalla tavalla. Seilin saarella Amanda taas käyttäytyy huomattavasti rauhallisemmin ja tasapainoisemmin kuin ennen saarelle joutumistaan, joten myös tarina selkeästi seestyy ja kerrontakin muuttuu hienostuneemmaksi, jollain tapaa kauniimmaksi. Kirjailija herättääkin Amandan ja Amandan tarinan eloon äärettömän taitavalla kielenkäytöllään, joten kirja on kertakaikkisen hienoa luettavaa.

Jälkisanat:

Laitan kirjailijan nimen taas korvan taakse ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa kirjaansa. Toivottavasti sellainen olisi jossain vaiheessa tulossa.

Ei kommentteja: