Koonti luetuista kirjoista

tiistai 12. joulukuuta 2017

Ikuisesti merkitty

Schepp, Emelie (2016): Ikuisesti merkitty. Suom. Hanna Arvonen. HarperCollins Nordic FI. E-kirja, vastaa painettuna 382 s.

Ikuisesti merkitty aloittaa Jana Berzelius-sarjan, josta tähän mennessä on suomennettu:

1.     Ikuisesti merkitty
2.     Valkoiset jäljet

”9-vuotias Jana Berzelius herää eräänä kesäpäivänä sairaalassa. Hänellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa kuka hän on tai mistä hän tulee. Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin hän saa menestyneenä syyttäjänä tehtäväkseen johtaa esitutkintaa, joka koskee huomiota herättänyttä Norrköpingin maahanmuutoviraston toiminnanjohtajan Hans Juhlénin murhaa.

Jana aloittaa intensiivisen työn tapauksen ratkaisemiseksi yhdessä rikoskomissaario Henrik Levinin ja rikostutkija Mia Bolanderin kanssa. Mutta tutkimus saa odottamattoman käänteen kun löydetään jälleen yksi ruumis. Tällä kertaa se kuuluu pojalle. Mitä enemmän Jana ottaa selvää kuolleen pojan taustasta, sitä lähemmäksi hän pääsee oman tapauksensa totuutta. Tarina, jonka hän kohtaa on synkempi ja verisempi mitä hän olisi ikinä voinut kuvitella.”

Emelie Schepp on minulle nimenä uusi, joten luin kirjailijasta tehdyn haastattelun. Haastattelussa kirjailija kertoi, että tämä esikoisdekkari Ikuisesti merkitty on alun perin omakustanteinen ja idean kirjaan hän oli saanut lapsisotilaita käsittelevästä uutisesta. Uutisen luettuaan hän oli jäänyt miettimään mitä tapahtuu, jos lapsisotilas haluaakin olla jälleen lapsi ja tämän pohdiskelun seurauksena syntyi dekkarin keskushenkilö Jana Berzelius.

Jana Berzelius on 30-vuotias syyttäjä ja häntä pyydetään avustamaan tutkinnassa, jossa Kerstin Juhlén on pidätetty mahdollisena epäiltynä aviomiehensä Hans Juhlénin murhasta. Tutkinnassa on kuitenkin useampia tutkintalinjoja, koska maahanmuuttoviraston turvapaikka-asioista vastaavana osastonjohtajana työskennellyt Hans oli saanut useita uhkauskirjeitä. Kerstinin syyttömyyttä puoltaisi myös se seikka, että Juhlénien olohuoneen ikkunasta on löydetty lapsen kädenjäljet, mutta Juhlénit ovat lapsettomia.

Rikostutkijat, rikosylikomisario Henrik Levin ja rikoskomisario Mia (Maria) Bolander, menevät entistä enemmän ymmälleen, kun Hans Juhlénin murhaa seuraavana aamuna maastosta löytyy kuolleena nuori poika. Ruumiinavauksessa selviää pojan kärsineen vakavasta ja pitkään jatkuneesta väkivallasta, mutta merkillisintä on pojan niskaan kaiverrettu nimi Thanatos, kuoleman jumala. Pojan niskassa oleva nimi saa Jana Berzeliuksen pois tolaltaan, koska Janan niskaan on kaiverrettu nimi Ker, väkivaltaisen kuoleman jumalatar. 

Jana ei muista lapsuudestaan mitään mutta ymmärtää, että poika, Thanatos, on avain hänen omaan menneisyyteensä. Siihen menneisyyteen, jota hän on yrittänyt selvittää koko aikuisikänsä. Molempien väkivaltarikosten tutkinnan ohessa Jana aloittaakin omat tutkimukset, jotka eivät kestä päivänvaloa ja vievät Janan lain toiselle puolelle. Janalle selviääkin karmea totuus niin omasta taustastaan kuin siitä, mikä yhdistää maahanmuuttovirastoa, Thanatosta ja Keriä.

Tarina on nopeatempoinen ja sujuvasti kirjoitettu, mutta täysin epäuskottava. Epäuskottavuuden takia en kokenut tarinaa jännittäväksi, eikä tapahtumien raakuuskaan nostanut niskavilloja pystyyn. Mielestäni tarinassa on jotain yliampuvan maskuliinista ja tämä tunne voi johtua siitä, että Kerstin Juhlénia lukuunottamatta naishahmotkin ovat kovia, jotkut jopa julmia. Minulle tuleekin Janan hahmosta vahvasti mieleen Nikita Luc Bessonin elokuvasta Tyttö nimeltä Nikita. Jana ei tosin ole Nikitan tavoin valtion kouluttama salamurhaaja, mutta jonkinlainen tappokone kuitenkin. Kirjan luettuani en yhtään ihmettele, että kustantajat eivät lämmenneet tälle tarinalle ennen kuin kirjalla oli todistetusti menekkiä. 

Jälkisanat:

En mitenkään ihastunut tarinaan, mutta Jana Berzeliuksen hahmo on erikoinen ja aion kyllä lukea seuraavankin osan Valkoiset jäljet.

Ei kommentteja: