Koonti luetuista kirjoista

torstai 21. joulukuuta 2017

Lempi

Rytisalo, Minna (2016): Lempi. Gummerus. 234 s.

”Kuka on Lempi? Mitä on lempi? Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään. Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.”

Ennen tämän kirjan ilmestymistä en ole ymmärtänyt, mikä vaikutus kirjan kannella minuun on. Lempin kannesta tulee mieleen terveysaseman seinällä oleva juliste ja vaikka kuinka järjellä ymmärrän ettei kansi korreloi millään tavalla sisällön kanssa, niin kirja on jäänyt lukupinoon. Lopulta päätin lukea kirjan tämän vuoden aikana, jotta henkinen köydenveto pinossa olevan kirjan kanssa tulisi jossain vaiheessa päätökseen. Kannet suljettuani yhdyn monen muun mielipiteeseen, tarina on hieno.

Tarinan Lempi on ylioppilaaksi asti lukenut kauppiaan tytär. Pursuojan tilan nuori isäntä Viljami ei saata uskoa onneaan, kun Lempi tulee hänelle, vaatimattomalle pientilalliselle, vaimoksi. Viljami ymmärtää, ettei taloudenhoitajaan tottuneesta Lempistä ole heti emännäksi, joten Viljami hankkii Lempille avuksi piikatyttö Ellin, joka tottuneesti ottaakin tilan töitä hoitaakseen. Kun Viljami kutsutaan rintamalle Lapin sotaan, Lempi ja Elli jäävät kahdestaan pitämään tilaa. Lempi ottaa kasvatikseen äitinsä menettäneen pienen Antero-pojan ja odottaa viimeisillään toista lasta, kun Viljami saa rintamalle Elliltä tiedon, että Rovaniemi evakuoidaan, mutta Lempi-rouva ei ole mukana. Rouva on kuulemma nähty nousemassa saksalaisten autoon, mutta molemmat pojat, Antero ja vastasyntynyt Aarre, voivat kuitenkin hyvin.

Tarinan keskiössä on Lempi, josta kertovat Viljami, Elli ja Lempin kaksossisar Sisko. Kerronnan aloittaa Lapin sodasta palaava Viljami muistelemalla Lempiä lukemattomin kauniin sanoin, tuskan ja ihmetyksen kummutessa rivien välistä. Seuraavana kertojana on evakosta Anteron ja Aarren kanssa palannut Elli, jonka sanat tihkuvat myrkkyä. Viljamilla ja Lempillä ei ole ollut aavistustakaan, minkälainen kyykäärme on heidän kattonsa alla asunut. Siinä missä Viljamin ja Ellin kertomukset sijoittuvat menneisyyteen, niin Sisko viimeisenä tarkastelee tapahtumia nykyajasta käsin. Sisko kertoo rauhallisen toteavasti niin Lempistä kuin omasta elämästäänkin saksalaisen morsiamena. Siskon tarina antaa Lempistä ehkä realistisimman kuvan samalla kun avaa sitä, miten saksalaisten mukaan lähteneitä naisia kohdeltiin heidän palattuaan Suomeen.

Kirjan kannet eivät tee millään tavalla oikeutta niiden kätkemälle tarinalle. Lempi on taidokkaasti kirjoitettu väkevä teos, jossa viha ja rakkaus sokaisevat. Erityisesti pidin kuitenkin siitä, miten Lempin tarina avautuu pikkuhiljaa muiden kertomana. Miten jokainen kertojista näkee ja kokee saman ihmisen hyvin eri tavalla ja paljastaa hänestä jotain sellaista, mitä muut eivät ole nähneet. Kirjan loputtua jäinkin miettimään, että miten me niin usein näemme ihmisessä sen mitä haluamme nähdä, oli se sitten hyvää tai pahaa. 

Jälkisanat:

Kirja on saanut vuoden 2017 Botnia-palkinnon, jonka myöntää Oulun kirjailijaseura ry. Palkinto myönnetään vuosittain teokselle, jonka tekijä on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta tai toimii siellä.

Ei kommentteja: