Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Leski

Barton, Fiona (2017): Leski. Suom. Pirkko Biström. Bazar. E-kirja, vastaa painettuna 367 s.

”Me kaikki olemme nähneet hänet. Hirviön, josta lööpit kirkuvat. Miehen, jota syytetään kammottavasta rikoksesta. Mutta olemmeko koskaan kiinnittäneet huomiota naiseen hänen vierellään?

Jean on jättänyt paljon kertomatta rikoksesta, josta hänen miestään epäiltiin. Hänellä oli liian kiire olla täydellinen vaimo. Sellainen, joka seisoo aina miehensä rinnalla. Mutta nyt mies on kuollut ja Jean on ensimmäistä kertaa yksin, vapaa kertomaan tarinansa niin kuin itse haluaa. Se on tarina, josta kaikki toimittajat kilpailevat. Mutta millaisia salaisuuksia leski on valmis paljastamaan? Entä mihin totuuteen hän itse uskoo?

Fiona Bartonin psykologinen trilleri Leski porautuu syvälle poliisin, median, syytettyjen ja uhrien välisiin mutkikkaisiin suhteisiin. Jokaisella on omat motiivinsa, ja totuus muuttuu yllättävän nopeasti valheeksi.”

Kiinnostuin kirjasta, koska tässä on vähän erilainen tulokulma ja asioita tarkastellaankin rikoksentekijän puolison näkökulmasta. Leski on Fiona Bartonin esikoisteos ja idean tarinaan kirjailija on saanut toimittajan työssään. Häntä on jäänyt askarruttamaan uutisen kohteena olevan ihmisen lähipiiri, kirjailijan omien sanojen mukaan näytelmän sivuroolien esittäjät. Mitä heille tapahtuu, kun valokeila ei osoita enää heidän läheiseensä ja parrasvalot ovat sammuneet? Tästä pohdinnasta syntyi tarinan keskushenkilö Jean Taylor.

Glen Tayloria syytetään kaksivuotiaan Bella Elliottin katoamisesta. Glen kuitenkin vapautetaan pitävien todisteiden puuttuessa ja Taylorit joutuvat vuosiksi niin poliisin kuin mediankin ajojahdin kohteeksi. Siinä missä Glen Taylor pyrkii jatkamaan niin normaalia elämää kuin mahdollista, niin Glenin läheisriippuvainen vaimo Jean pakenee todellisuutta omaan mielikuvitusmaailmaansa. Gleniä Jean kestää ottamalla Jeanien roolin ja Jeanie on se joka pyykkää, tiskaa, siivoaa ja tukee miestään. Jeanie ymmärtää, että Glen on vain poliisin salajuonen uhri ja pysyy järkähtämättä miehensä rinnalla aina Glenin kuolemaan asti. Jean puolestaan on kaikki kuluneet vuodet vain toivonut miehensä kuolemaa.

Tarinassa on useita eri kertojia jotka avaavat tapahtumia, niihin palaten ja kerraten, aina omasta näkökulmastaan katsottuna. Mielenkiintoisin henkilöhahmo ja kertoja on Glen Taylorin leski Jean Taylor, joka pikkuhiljaa paljastaa lukijalle niin ajatuksensa kuin salaisuutensa ja tunnustaa tavallaan tienneensä asioiden oikean laidan: ”Silti taisin koko ajan tajuta, että siellä oli tekeillä jotain. Silloin aloin puhua hänen höpsötyksistään. Mikä tarkoitti, että saatoin puhua niistä ääneen. Sehän on niin harmiton sana. Höpsötykset.” Toinen mielenkiintoinen henkilöhahmo on Daily Postin toimittaja Kate Waters, jonka kertomana lukija saa kuvan elämänsä lehtijuttua saalistavan toimittajan ajatuksenkulusta ja härskiydestä.

Kirjailija kuvaa henkilöhahmoja uskottavasti ja tarina on sujuvaa luettavaa, mutta en kokenut sitä jännittäväksi enkä mukaansatempaavaksi. Mielestäni Jean on surullinen, avioliittoonsa ja elämäänsä pettynyt nainen, enkä kokenut tällaisen ihmisen elämäntarinan lukemista nautinnollisena tai viihteellisenä. Olin vain neutraalisti suhtautuva tirkistelijä. En kuitenkaan osaa päättää onko myös Jean miehensä uhri vai ei. Muutamaan otteeseen Jean väläytti voimaansa, joten mietin pysyikö Jean miehensä rinnalla vain säilyttääkseen jonkinlaiset ylpeyden rippeensä. Puolison teoista seurannut julkinen häpeä on ehkä helpompi kestää pitämällä kulisseja yllä ja itselleen valehtelemalla.

Jälkisanat: 

Kirja ottaa myös kantaa ehkä tahattomastikin ajankohtaiseen aiheeseen, eli somekäyttäytymiseen. Ajattelemattomuudella ja varomattomuudella voi olla seurauksensa.
 

2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Tämäkös jo ilmestyi! Onpa mojovaa. Tempaiskohan tarina minut?

Piia kirjoitti...

Itsekin odotin Leskeä vasta ensi vuoden puolella ilmestyväksi, mutta Elisa-Kirjaan tämä tuli jo tässä kuussa ja pakkohan kirja oli heti hankkia.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka ei kokisi tarinaa minun laillani jännittäväksi tai viihteelliseksi. Itse rikosta ei kauheasti käsitellä eikä sillä mässäillä, vaan pääpaino on median ja poliisin ajojahdissa sekä henkilöiden, etenkin Jeanin, ajatuksissa ja kokemuksissa.

Mielestäni tämä on psykologinen trilleri ja ota ihmeessä luettavaksi. Vaikka tämä ei tempaisisikaan mukaansa, niin tarina on hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä koki sen sitten millä tavalla hyvänsä.