Koonti luetuista kirjoista

perjantai 15. joulukuuta 2017

Rakkaus kolmeen appelsiiniin

Lindén, Zinaida (2017): Rakkaus kolmeen appelsiiniin. Suom. Jaana Nikula. Into Kustannus. E-kirja, vastaa painettuna 210 s.

”Palkittu novellikokoelma Rakkaus kolmeen appelsiiniin tarkastelee ihmisiä eri maissa, poissa kotoaan ja matkoilla ympäri maailman. Japanilainen avioliitto hajoaa ja sen jälkijäristykset käydään aina Suomessa asti; Pietarissa tavataan nuori rakkaudessa pettynyt ja masentunut nainen, joka hautoo itsemurhaa; suomalais-filippiiniläinen perhe jumittuu luonnonvoimien vuoksi kauas kotoaan. Yhteistä kaikille tarinoille on uhat ja katastrofit, yksityiselämän ongelmista Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen.

Lindén ilmaisee taidokkaasti ja lämpimällä huumorilla tunteiden sekamelskaa, juurettomuuden kokemusta ja kulttuurien kohtaamispisteitä. Zinaida Lindén kirjoittaa lämpimällä huumorilla. Kirjan käännösoikeudet on myyty Tanskaan, ja julkaisua suunnitellaan myös venäjäksi. Zinaida Lindén (s. 1963) on suomenruotsalainen ja venäläinen kirjailija. Hän on valmistunut Leningradin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan ruotsin kieli ja kirjallisuus.”

Aiemmin syksyllä keskustelimme ystäväporukalla siitä, miten kirjaa valitessa usein pysyttelee omalla mukavuusalueellaan. Päätimmekin ottaa luettavaksi jotain mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta jouduin tekemään kompromissin. Minulle lukeminen on elämäntapa ja rakastan kirjojen myötä avautuvia uusia maailmoja, mutta lukeminen on myös tärkeä rentoutumiskeino. Jos luen jotain mitä en koe mielekkääksi, niin lukeminen on työlästä enkä nauti siitä. Tästä syystä päätin romaanien ystävänä osallistua haasteeseen novellikokoelmalla dystopian sijasta.

Rakkaus kolmeen appelsiiniin on koottu kahdeksasta novellista. Kaikille kokoelman novelleille on yhteistä se, että henkilön ajatusmaailma muuttuu jonkin tapahtuman, ison tai pienen, paikallisen tai globaalin, seurauksena. Novellissa Lentäjän poika ihmisistä itsensä eristäneen stuertin mielen nyrjäyttää ilman saattajaa matkustava lapsi, kun taas novellissa Anastaja Oslon pommi-isku ja Utøyan saaren verilöyly vaikuttavat perustavanlaatuisesti perisuomalaisen Matti Pellonpään maailmankatsomukseen.

Zinaida Lindénin kerronta on taidokkaan kaunista ja kokoelma on tasapainoinen. Tarinoita oli miellyttävä lukea ja pidin kokoelman punaisesta langasta, ihmisessä tapahtuvasta muutoksesta. Tarinasta riippuen muutokset ovat joko hyvin hienovaraisia tai sitten isompia, selkeämmin havaittavia. Etenkin tällaiselle tottumattomalle novellien lukijalle kokoelma oli armelias, koska mikään tarina ei jäänyt hämäräksi, vaikka joidenkin kohdalla jouduin miettimään lukemaani pidempääkin.

Olen iloinen, että luin tämän kokoelman ja jos kirjailija kirjoittaa romaaneja, niin tulen ehdottomasti lukemaan teokset. Novelleille en vieläkään syttynyt, koska novelli usein tarkastelee jotain yhtä lyhyttä tilannetta tai hetkeä ja itse taas kaipaan enemmän juonivetoista pitkää tarinaa. Koen, että novellista puuttuu liha luiden ympäriltä. Kirjamakuni ei siis ole edelleenkään muuttunut mutta tunnustan, että Zinaida Lindénin novellikokoelma on hieno.

Jälkisanat:

Suomenruotsalais-venäläinen kirjailija on kirjoittanut novellit ruotsiksi ja kokoelma on saanut toukokuussa Svenska Litteratursällskapet i Finlandin jakaman kirjallisuuspalkinnon.

Ei kommentteja: