Koonti luetuista kirjoista

perjantai 1. joulukuuta 2017

Relic

Preston, Douglas & Child, Lincoln (2007): Relic. Tom Doherty Associates. E-kirja, vastaa painettuna 480 s.

Relic aloittaa Pendergast-sarjan, josta tähän mennessä on ilmestynyt ja suomennettu:

1.     Relic (ei suomennettu)                     7. Kuolleiden kirja                                                 
2.     Reliquary (ei suomennettu)              8. Pimeyden pyörä            
3.     Ihmeiden kabinetti                            9. Kuoleman naamio
4.     Kuoleman asetelma                          10. Houreuni
5.     Tulikivi                                             11. Koston kehä (ilmestyy suomeksi 4-2018)
6.     Veljensä vartija                               

“Relic, a Douglas Preston and Lincoln Child thriller that introduces FBI Special Agent Pendergast. Just days before a massive exhibition opens at the popular New York Museum of Natural History, visitors are being savagely murdered in the museum's dark hallways and secret rooms. Autopsies indicate that the killer cannot be human...But the museum's directors plan to go ahead with a big bash to celebrate the new exhibition, in spite of the murders. Museum researcher Margo Green must find out who--or what--is doing the killing. But can she do it in time to stop the massacre.”

Edellisen kirjan Rotkon luettuani muistin Pendergast-sarjan. Ehdin aikoinaan lukea muutaman osan ennen kuin tajusin, että suomennokset on aloitettu vasta kolmannesta kirjasta. Lupasin itselleni palata sarjan pariin sitten kun ensimmäisetkin kirjat on suomennettu, mutta sitä ei ole tähän päivään mennessä tapahtunut. Päätinkin nyt lunastaa itselleni antamani lupauksen ja urakoida sarjan kirjat kevyempinä välipaloina.

New Yorkin luonnontieteellisestä museossa valmistellaan suurnäyttelyä nimeltä Taikausko. Näyttelyn vetonaulana on John Whittleseyn retkikunnan Amazonasilta löytämä figuuri, joka kuvaa kadonneen Kothoga-heimon jumalolentoa Mbwunia. Loppuhetken valmistelut kuitenkin keskeytyvät ikävällä tavalla, kun museon kellaritiloista löytyy raadeltuina kahden pienen veljeksen ruumiit. Tapauksen saa tutkittavakseen rikoskomisario Vincent D’Agosta mutta ei mene kauaakaan, kun D’Agostaa kättelee New Orleansista paikalle saapunut herrasmies, FBI agentti Pendergast.

Pendergast on New Orleansissa tutkinut muutamia vuosia aiemmin kuolemia, joiden tekotapa on samanlainen. Uhrien kallon takaosa on poistettu ja aivoihin kajottu. Miehet toteavat yhteistuumin, että voimat kannattaa yhdistää mutta ennen kuin tutkimukset saadaan kunnolla alkuun, löytyy kolmas ruumis. Agentti Pendergast tajuaa, että murhien täytyy liittyä jollain tavalla John Whittleseyn retkikunnan Amazonasilta keräämään tutkimusaineistoon. Museossa onkin huhuttu jo vuosia, että Mbwunin kirous on seurannut figuuria New Yorkiin ja kuulemma kaikki jotka ovat olleet tekemisissä tutkimusaineistoja sisältävien laatikoiden kanssa, ovat kuolleet.

D’Agostan ja Pendergastin hapuillessa edelleen pimeässä, omia tutkimuksiaan tehnyt antropologian osaston jatko-opiskelija Margo Green keksii yhteyden Whittleseyn keräämän aineiston ja murhien välillä. Onnettomasti Margo tekee löytönsä vasta näyttelyn avajaisten alettua ja ennen kuin Margo ehtii varoittaa museon johtoa, niin yksi vieraista ehtii huomata uuden ruumiin. Paniikki leviää suuressa ihmisjoukossa kulovalkean tavoin mutta kiitos Margon, rikoskomisario Vincent D’Agosta ja agentti Pendergast tietävät mitä heillä on vastassa.

Mietin kirjaa aloittaessani onko kirjamakuni vuosien kuluessa muuttunut niin, että Pendergast-sarjan yliluonnollinen twisti ei juurikaan enää houkuttele. Olikin hauska huomata, että päästyäni lukemisen alkuun rinnassa läikähti lämmin tuttuuden tunne ja uppouduin lukemaan. Tarinasta ei puuttunut jännitystä, mutta muistelin kirjojen olevan kuitenkin vähän vauhdikkaampia ja käännerikkaampia. Ilmeisesti kirjailijakaksikko pääsee kunnolla vauhtiin vasta sarjan myöhemmissä osissa.

Olen myös harmitellut Gummeruksen merkillistä tapaa suomentaa kirjasarjoja sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta Pendergast-sarjan suomennokset taisi olla perusteltua aloittaa vasta kolmannesta osasta. Harvoin pelkkä tarina itsessään riittää herättämään lukijan kiinnostuksen, vaan henkilöillä ja heidän persoonillaan on siinä merkittävä rooli. Tämän kirjan päähenkilöissä, Vincent D’Agostassa ja Margo Greenissä, ei ole mitään erikoista tai mieleenpainuvaa joten arvoitukseksi jää, olisiko Pendergast-sarja löytänyt lukijoitaan tässä mittakaavassa jos suomennokset olisi aloitettu tästä kirjasta.

Jälkisanat:

Kirja piti otteessaan osin herättämänsä nostagian vuoksi mutta myös siksi, että myöhempien kirjojen viittaukset saivat selityksensä.

Ei kommentteja: