Koonti luetuista kirjoista

maanantai 18. joulukuuta 2017

Sinisten ympyröiden mies

Vargas, Fred (2007): Sinisten ympyröiden mies. Suom. Marja Luoma. Gummerus. 301 s.

Sinisten ympyröiden mies aloittaa Adamsberg-sarjan, josta tähän mennessä on suomennettu:

1.     Sinisten ympyröiden mies                5. Ikimetsän sydän
2.     Kuriton mies nurin                           6. Jalattomat, elottomat
3.     Painu tiehesi ja pysy poissa              7. Normandialainen tapaus
4.     Neptunuksen sauva                           8. Hyisiä aikoja

”Pariisilaisia huvittaa. Yön pimeydessä joku piirtää jalkakäytävälle suuria sinisiä ympyröitä. Ympyrän keskelle hän asettaa kummallisen esineen: papiljotin, lankakerän, uimalakin. Sinistä kehää kiertää outo viesti. Komisario Adamsberg huolestuu ja pyytää ylikonstaapeli Danglardia tutkimaan ympyröitä. Eikä Adamsbergin vaisto petä. Kohta ympyrästä löytyy kuollut kissa, sitten murhattu ihminen, pian toinen ja kolmas. Pariisilaisten hymy hyytyy. Kaduilla liikkuu murhaaja, josta hullukaan ei ota selvää.

Sinisten ympyröiden mies on Fred Vargasin ensimmäinen Adamsberg-dekkari. Rikoskomisario Adamsberg tutustuu Pariisin latinalaiskortteleihin kulkemalla työmatkansa jalkaisin, ottaa mittaa ylikonstaapeli Danglardista, joka ei ymmärrä uuden esimiehensä sumeaa logiikkaa, ja tutustuu suuren rakkautensa äitiin. Tarjolla on taas runsain mitoin meheviä henkilökuvia, rosoista lämpöä ja huumoria sekä välähdyksiä maailmasta, jossa mikään ei ole muodikkaaksi stailattua.”

Aloitin aikoinaan lukemaan Adamsberg-sarjaa kunnes muutaman kirjan luettuani tajusin, että kirjoja ei olekaan suomennettu järjestyksessä. Pendergast-sarjan tavoin päätin palata tähän sarjaan sitten, kun kaikki osat on käännetty. Tänä kesänä ilmestyi viimeinen odottamani suomennos, joten voin toivottaa itselleni antoisia lukuhetkiä Jean-Baptiste Adamsbergin parissa.

Jean-Baptiste Adamsberg on niittänyt ratkaisemillaan jutuilla maanlaajuista mainetta. Adamsberg itse ei kuitenkaan koskaan osaa kertoa tarkemmin niistä seikoista, jotka johtavat tapausten selviämiseen. Hänen ajatustoimintansa kuulemma lakkaa heti, jos hän tulee siitä tietoiseksi ja tästä syystä Adamsberg ei tiedä mistä hänen ideansa kumpuavat ja miten hänen johtopäätöksensä syntyvät. Adamsbergin ansiot on kuitenkin pantu merkille ja tämä Pyreneiden vuoristosta kotoisin oleva poliisimies nimitetään komisarioksi Pariisin viidennen kaupunginosan poliisipiiriin. Pariisiin saavuttuaan Adamsberg pääseekin heti tositoimiin.

Neljä kuukautta aiemmin Pariisin kaduille on alkanut ilmestyä sinisellä liidulla piirrettyjä ympyröitä, joiden keskellä on jokin merkityksetön esine kuten pullon korkki, nenäliina tai sytytin. Pariisilaisia ympyrät huvittavat, mutta Adamsbergin intuitio kertoo, että asiantila tulee muuttumaan. Adamsberg onkin oikeassa ja eräänä yönä ympyrästä löytyy ensimmäinen ruumis. Adamsberg johtaa tutkimuksia aisaparinaan viiniin menevä ylikonstaapeli Adrien Danglard, joka humalan asteestaan riippumatta on terävä kuin partaveitsi. Adamsbergin johdolla tämä merkillinen parivaljakko etenee tutkimuksissaan ikään kuin virran mukana kelluen; ilmassa on vain aavistuksia, arveluja ja tuntemuksia. Adamsbergin intuitiivinen kyky tehdä huomioita ja yhdistellä asioita ei kuitenkaan petä tälläkään kertaa. 

Adamsberg-sarjan henkilöhahmot ovat herkullisia. On itse Adamsberg, joka joutuu ankaran pohdinnan jälkeen kirjoittamaan ostamaansa muistikirjaan:”En keksi mitään ajateltavaa” ja Adamsbergin vastapainona puolestaan älykäs, loogisen ajattelun nimeen vannova Danglard. Henkilöhahmojen lisäksi pidän kovasti siitä miten tarina perustuu pitkälti Adamsbergin käymille keskusteluille ja pohdinnoille. Keskustelukumppanista riippuen dialogissa on niin huumoria kuin lukijan yllättävää syvyyttä ja tarkkakatseisuutta. Adamsbergin aivoituksista ei kuitenkaan ota kukaan selvää, vähiten Adamsberg itse, ja sen takia loppuratkaisukin pysyy pimennossa siihen asti, että Adamsberg hoksaa mitä on hoksannut.

Jälkisanat:

On mielenkiintoista nähdä miten eri tavalla tähän sarjaan pääsee sisälle, kun voi lukea kirjat oikeassa järjestyksessä. Uskoisin, että ainakin henkilöhahmoihin tulee ihan eri tavalla syvyyttä.

Ei kommentteja: