Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Auschwitzin viulu

Anglada, Maria Àngels (2018): Auschwitzin viulu. Suom. Satu Ekman. Bazar. E-kirja, vastaa painettuna 142 s.

”Puola 1991. Arvostettu viulisti päättää jäädä seuraamaan paikallisen orkesterin konserttia oman esiintymisensä jälkeen. Hänen huomionsa kiinnittyy erityisesti sooloviuluun, jonka sointi on täyteläisen samettinen. Ja surusilmäiseen vanhempaan naisviulistiin, joka soittaa äärimmäisen puhtaasti eläytyen musiikkiin koko sielustaan. Instrumentti alkaa kiehtoa häntä suunnattomasti, ja hän onnistuukin tapaamaan viulua soittaneen naisen, Reginan. He ystävystyvät, ja lopulta Regina kertoo uudelle ystävälleen soittimen karmaisevan tarinan.

Saksa 1944. Puolalainen viuluntekijä Daniel on puusepän taitojensa vuoksi keskitysleirillä paremmassa asemassa kuin moni muu, vaikkei hänenkään tilanteessaan ole kehumista. Sattuman kautta Daniel määrätään rakentamaan viulu korkea-arvoiselle natsiupseerille. Palkkiona on hänen henkensä, epäonnistumisesta olisi seurauksena kuolema.

Auschwitzin viulu on enemmän kuin pelkkä romaani: se on unohtumaton tarina miehestä, joka kieltäytyi luopumasta toivostaan historian suurimman julmuuden edessä. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1994, mutta on uudelleenjulkaisun jälkeen noussut viime vuosina suureksi kansainväliseksi menestykseksi.”

Kirjailija Maria Àngels Anglada (1930–1999) on merkittävä katalonialainen runoilija ja kirjailija, joka omalla panoksellaan edisti katalonialaista kulttuuria Francon kuoltua. Idean Auschwitzin viulusta kirjailija sai vuonna 1992, kun hän viimeisteli kääntämäänsä runoa ja kuuli uutiset Bosnian sodasta. Keskitysleirit ja etninen puhdistus muistuttivat kirjailijaa toisen maailmansodan julmuuksista ja hän tunsi olevansa kuin neuvoton viulunrakentaja keskitysleirillä.

Tarinassa arvostettu viulisti jää kuuntelemaan oman esityksensä jälkeen Mozartin muistokonserttia ja hänen huomionsa kiinnittyy sooloviulun täyteläisen samettiseen sointiin. Myöhemmin soittimen omistava vanhempi naisviulisti Regina kertoo, että viulu on hänen setänsä Danielin rakentama ja ainoa mitä hänellä on suvustaan jäljellä. Hieman yllättäen Regina lähettää viulistille muistiinpanot, joiden avulla viulisti saa käsityksen soittimen historiasta. Viulu on rakennettu Dreiflüsselagerin keskitysleirillä leirin komendantti Sauckelille, mutta tummanpunaisen ja kauniisti soivan viulun rakentamiseen liittyi hyytävä sopimus. 

Kirja alkaa suomentaja Satu Ekmanin hienolla esipuheella, joka kunnioittaa katalonialaista kirjailijaa ja hänen elämäntyötään niin katalaanin kielen kuin katalonialaisen kulttuurinkin elvyttäjänä. Esipuheesta käy myös ilmi, että lukujen alkuun liitetyt tiedot ovat kirjailijan keräämiä aitoja otteita natsihallinnon dokumenteista ja kirjan lukuja peilataankin näihin lukujen aluissa oleviin raporttiotteisiin.

Tarina on sen verran lyhyt ja tiivis ettei sitä voi juurikaan avata viemättä lukukokemusta, mutta se kertoo nuoresta viulurakentajasta, joka kieltäytyy menettämästä rohkeuttaan ja antautumasta toivottomuuden valtaan. Samoin se kertoo epäinhimillisissä oloissa syntyvästä solidaarisuudesta sekä ystävyydesta: "Viulusi soi vielä uskomattoman kauniisti, ja minä pidän huolen sen soittamisesta! Meidän on onnistuttava, ja mehän onnistumme." Kauniilla, kiihkottoman maltillisella kerronnallaan kirjailija välittää Danielin kokemukset ja tunteet sortumatta sentimentaalisuuteen tai melodramaattisuuteen. Kirjan kannet suljettuani päällimmäisiksi tunteiksi ei jäänyt viha ja katkeruus, vaan välittäminen ja usko. 

Jälkisanat:

Tämä kirja on lukemisen arvoinen, vaikka olisi lukenut paljonkin juutalaisvainoihin ja holokaustiin liittyvää kirjallisuutta. Tarinan näkökulma on hieman erilainen ja kirjailija onkin omistanut kirjan holokaustin uhrien muistolle saatesanoilla:”Viulu kuljettaa romaanin tarinaa eteenpäin ihmisarvon, kunniallisuuden, tahdonvoiman, taiteen, toivon ja voiton vertauskuvana.”

Helmet-haasteen kohdan laittaminen tähän perään tuntuu epämukavalta, joten tämän kirjan osalta merkitsen sen ainoastaan välilehdelle.

Ei kommentteja: