Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sydämenlyönneissä ikuisuus

Sendker, Jan-Philipp (2016): Sydämenlyönneissä ikuisuus. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 326 s.

Sydämenlyönneissä ikuisuus on Jan-Philipp Sendkerin kirjoittaman Burma-sarjan (ja mahdollisen trilogian) ensimmäinen osa. Sarjan tähän mennessä suomennetut osat ovat:

1.     Sydämenlyönneissä ikuisuus
2.     Sydämen ääntä ei voi unohtaa

”Alun perin Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa. Eräänä päivänä Tin Win ottaa salkkunsa ja lähtee töihin. Hän ei kuitenkaan koskaan saavu työpaikalleen, eivätkä hänen amerikkalainen vaimonsa ja kaksi aikuista lastaan kuule hänestä enää mitään. Neljä vuotta myöhemmin Tin Winin tytär, uraorientoitunut Julia saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut vuonna 1955 tuntemattomalle burmalaisnaiselle.

Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisestä kahdestakymmenestä elinvuodesta ja päättää matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen burmalaiskylään. Julian koko maailman mullistavan matkan päättyessä hän on oppinut paljon isästään - ja elämästä yleensä. Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.”

Saksalainen kirjailija, Jan-Philipp Sendker on toiminut Aasiassa saksalaisen Stern-lehden kirjeenvaihtajana vuosina 1995–1999. Burmassa kirjailija on vieraillut ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja maahan suuntautuneilla matkoillaan hän on tehnyt havaintoja siitä, mitä me lännessä toisaalta olemme saavuttaneet, mutta myös menettäneet. Burma voi olla materiaalisesti köyhä, mutta henkisesti hyvin rikas maa. Kirjailija tunteekin kulttuuria josta kirjoittaa, mutta ensimmäisellä lukukerralla vuosi sitten kirja ei kietonut minua pauloihinsa. Tarina on aivan liian imelä minun makuuni, mutta Pienen elämän perään tarvitsin kipeästi jotain siirappia tihkuvaa luettavaa ja tämä oli varma valinta.

Syntyjään burmalainen Tin Win on 1940-luvun alussa tullut New Yorkiin opiskelemaan oikeustiedettä. Valmistumisensa jälkeen Tin Win on jäänyt Yhdysvaltoihin, saanut maan kansalaisuuden, mennyt naimisiin, perustanut perheen ja toiminut vuosikymmenet vaikutusvaltaisena lakimiehenä Wall Streetilla. Eräänä päivänä Tin Win hyvästelee lapsuudenkodissaan yöpyneen tyttärensä Julian ja ilmoittaa lähtevänsä työmatkalle Bostoniin, jonne hän ei koskaan saavu. Poliisi saa jäljitettyä Tin Win'in liikkeet Bangkokiin asti, mutta tämän jälkeen Tin Win'istä ei ole tietoa. Perheelle on kuitenkin käynyt selväksi, että aviomies ja isä on kadonnut omasta tahdostaan ja Julia miettii: ”Kuka tietää, millainen puoli isästäni olisi hyvinkin voinut paljastua hänen ensimmäisten kahdenkymmenen elinvuotensa ajalta – niiden arvoituksellisten vuosien, joista me, hänen perheensä, emme tienneet mitään.”

Neljä vuotta myöhemmin Julia saa äidiltään paketin, joka sisältää Tin Win'in henkilökohtaisia tavaroita. Tavaroista Julia löytää isänsä kirjoittaman riipaisevan rakkauskirjeen, joka on osoitettu Burman Kalawissa asuvalle naiselle Mi Mi'lle. Julia tajuaa, että ymmärtääkseen isäänsä ja isänsä ratkaisua kadota, hänen on matkustettava Burmaan ja etsittävä Mi Mi. Päästyään Kalawiin Julia hengähtää teehuoneessa ja kohtaa vanhemman miehen, U Ba'n, joka tuntuu tuntevan Julian. Seuraavien päivien aikana U Ba kertoo Julialle Tin Win'in tarinan ja Julia ymmärtää mitä U Ba heidän ensimmäisen kerran tavatessaan tarkoitti sanoessaan: ”Minä puhun rakkaudesta, joka palauttaa sokeille näön. Rakkaudesta, joka on pelkoa väkevämpi. Puhun rakkaudesta, joka tuo tarkoituksen elämään, joka uhmaa rapistumisen luonnonlakia, joka saa meidät kukoistamaan, joka ei tunne rajoja. Puhun siitä, kuinka ihmisen henki voittaa itsekkyyden ja kuoleman.”

Kirjan kerronta on rauhallisen seesteistä, mutta koen tarinan epätodelliseksi. Kaikki tunnetilat surusta rakkauteen kuvataan hyvin kauniisti, joten tarinasta puuttuu jännite ja elämän rosoisuus. Etenkin ensimmäisellä lukukerralla kaipasin jotain, joka tekisi särön lempeyteen ja rikkoisi sadunomaisen tunnelman. Sadunomaisuuden taas luo tapa jolla kuvataan niin nuorta Tin Win'iä kuin Tin Win'in ja Mi Mi'min rakkaustarinaa. Kaksi kaunista sielua on löytänyt toisensa ja Mi Mi'n opastuksella ihmisten sydämenlyönnit kuuleva Tin Win oppii esimerkiksi erottamaan perhoslajit niiden siipien lyönnin perusteella. Lukija kuitenkin herätetään aika ajoin palaamalla hetkeksi nykyaikaan, mutta silti päällimmäiseksi tunteeksi elämänviisauksia viljelevästä tarinasta jää äitelyys. Toisaalta en tunne ollenkaan burmalaista kulttuuria ja se minkä itse koen epätodelliseksi, voi hyvinkin olla jossain määrin totta.

Jälkisanat:

Kirja on täydellinen valinta hetkiin, kun kaipaa tai tarvitsee pakoa todellisuudesta.

Ei kommentteja: