Koonti luetuista kirjoista

tiistai 13. helmikuuta 2018

Annabelle

Bengtsdotter, Lina (2018): Annabelle. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 365 s.

Annabelle on Charlie Lager – trilogian ensimmäinen osa. Trilogiasta on ilmestynyt ja suomennettu:

1.     Annabelle

”Palkittu dekkari pikkukaupungin kaunottaren katoamisesta, joka avaa oven syvälle menneisyyteen17-vuotias Annabelle katoaa jäljettömiin lämpimänä kesäyönä. Perhe ja koko Gullspångin pikkupaikkakunta on suunniltaan. Tukholmasta lähetetään tapausta selvittämään rikostutkija Charlie Lager. Hänelle työtehtävä Gullspångissa merkitsee paluuta oman lapsuuden traumaattisiin muistoihin. Kun hän saapuu tuttuihin maisemiin selvittämään Annabellen tarinaa, heräävät ympärillä henkiin menneisyyden aaveet, jotka poliisintyön rutiini on vain vaivoin pitänyt kurissa.”

Annabelle on Lina Bengstsdotterin esikoisdekkari ja hauska yksityiskohta on se, että hän on kasvanut samaisessa Gullspångin pikkukaupungissa jonne dekkari sijoittuu. Kirjan lopusta saattoi päätellä, että kyseessä voisi olla jonkinlaisen sarjan ensimmäinen osa ja löytämieni tietojen mukaan dekkaristi onkin suunnitellut trilogiaa. Toisen osan kirjoittaminen on ilmeisesti jo täydessä vauhdissa ja tämän ensimmäisen osan luettuani toivon hartaasti, ettei Lina Bengtsdotter jättäisi kirjoittamista kolmeen kirjaan. 

Länsi-Götanmaalla sijaitseva Gullspång on pieni kuuden tuhannen asukkaan tehdaspaikkakunta, jossa on maan nuorimmat äidit, huono hammasterveys ja korkea työttömyys. Kaupungin epävirallisena nuorisotilana toimii Vallin vanha kauppa, jossa vietetään aikaa niin arkena kuin viikonloppunakin. Eräänä kesäisenä perjantai-iltana nuoriso on tavan mukaan kokoontunut kaupalle, mutta 17-vuotias Annabelle Roos ei halua huolestuttaa äitiään ja lähtee kotiin kesken illanvieton. Neljä päivää myöhemmin Tukholmassa sijaitseva Kansallinen operatiivinen yksikkö saa puhelun, jossa pyydetään virka-apua Gullspångissa kadonneen tytön löytämiseksi. Annabelle ei ole tullut kotiin, eikä tytöstä ole löytynyt jälkeäkään sitten perjantain.

Tukholmasta lähetään Gullspångiin 33-vuotias Charlie (Charlene) Lager yhdessä lähimmän työtoverinsa Anders Brattin kanssa, mutta Charlie on komennuksesta kauhuissaan. Hän joutuu palaamaan lapsuutensa maisemiin ja kaupunkiin, jossa hän ei ole käynyt 19 vuoteen. Charlieta pelottaa kohdata kaikki menneisyytensä aaveet ja jo menomatkalla Charlien ajatukset alkavat askartelemaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Muistoja tuntuu pulpahtelevan koko ajan lisää ja asiat mutkistuvat siinä vaiheessa, kun Charlie tekee motellin ravintolassa kohtalokkaan arviointivirheen. Charlie siirretään tutkimuksista sivuun, mutta itseltäänkin vähän eksyksissä olevalla Charliella on lopulta ratkaiseva rooli Annabellen salaisuuksien selviämisessä. Charlie ei kuitenkaan osaa arvata mitä luurankoja hänen lapsuudenkotinsa, Onnelan, kaapeista löytyy.

Tarttuessani kirjaan ajattelin saavani lukea taas yhden tusinadekkarin, mutta tarina tempaisikin minut mukaansa ja piti tiukasti otteessaan viimeiseen lauseeseen asti. Tarinassa kulkee rinnakkain kaksi juonta, joista toinen liittyy Annabellen katoamiseen ja toinen Charlien menneisyyteen, mutta nämä erilaiset juonikuviot on onnistuneesti yhdistetty ja tarina pysyy tasapainoisena säilyttäen jännitteen. En piitannut alkuunkaan siitä, että päähenkilö Charlie on kliseinen traumoineen, lääkityksineen ja alkoholinkäyttöineen, vaan keskityin vain ja ainoastaan tapahtumiin. Juonenkehittelyn lisäksi pidin kovasti siitä, miten kerrontaan on saatu hyytävyyttä pelkästään miljöötä kuvailemalla. Kuvaus esimerkiksi veden pyörteilystä patoluukkujen ollessa auki sai joka kerralla aikaan kylmiä väreitä. Kaiken muun edellä mainitun hyvän lisäksi tarina onnistui vielä lopussa yllättämään, vaikka olin jo aivan varma tapahtumien kulusta. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, dekkaristi sai sanottua viimeisen sanan.

Jälkisanat:

Kustannustalo Bonnierin sivujen mukaan kirja on Crimetime Specsaversin äänestyksessä äänestetty vuoden 2017 parhaaksi esikoisdekkariksi ja kirja on myös parhaiten Ruotsissa vuonna 2017 myynyt esikoinen. Lukijat ovat puhuneet, enkä voi muuta kuin myötäillä.

Helmet-haasteessa varaan kirjalle paikan kohdasta 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa. Kirjassa on runo, mutta ei ehkä niin tärkeässä roolissa kuin mitä itse ajattelen tärkeällä. Jos haasteen viimeisiä kirjoja luettaessa kohta on vielä auki, niin tulen sijoittamaan siihen tämän kirjan.

Ei kommentteja: