Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Pelivelka

Lönnaeus, Olle (2016): Pelivelka. Suom. Salla Korpela. Minerva. E-kirja, vastaa painettuna 438 s.

Pelivelka on Jonny Lilja – sarjan ensimmäinen osa. Tähän asti on suomennettu:

1.     Pelivelka
2.     Maksun hetki

”Jonny Lilja on huumepoliisi. Ja peliaddikti. Yhdistelmä on mahdollisimman huono. Liian korkeilla panoksilla pelaamansa epäonnisen pokeri-illan jälkeen Jonny saa todeta olevansa jättimäisen summan velkaa jugoslavialaiselle mafiapomolle Ratko Jokovicille. Pelivelkaa hän lyhentää vuotamalla Jokovicille poliisin salaisia tietoja. Jonnyn elämä näyttää romahtaneen lopullisesti. Hän on pettänyt perheensä, kollegansa ja itsensä. Parin viinipullollisen turruttamana Jonny päättää tehdä lopun kaikesta. Itsemurha-aikeet raukeavat, kun Jonny rantametsikössä hirttoköyttä puun oksaan sovitellessaan huomaa kauempana puun juurella tytön, jonka ranteet on viilletty auki.

Kuollut tyttö muistuttaa pelottavasti Jonnyn adoptiotytärtä Mariaa. Lisäksi Jonny tajuaa nähneensä tytön kohtalokkaana pokeri-iltanaan Jokovicin seurassa. Poliisi kirjaa tuntemattoman tytön kuoleman itsemurhaksi, mutta Ystadin poliisissa toimiva Eva Ström haluaa tutkia sitä tarkemmin. Myös Jonny haluaa paneutua tapaukseen, koska hän aavistaa, ettei tyttö kuollut oman käden kautta. Skånen rannoilla on kuollut muitakin nuoria naisia epäilyttävissä olosuhteissa. Eva ja Jonny toteavat jälkien johtavan Malmön alamaailmaan.”

Kahlasin kirjakaupan sivuja läpi etsiessäni uutta luettavaa ja mielessäni oli enemmänkin lukuromaani kuin dekkari. Jokin tämän kirjan kannessa kuitenkin veti puoleensa ja palasin aina lukemaan esittelytekstiä, vaikka esittelyn perusteella dekkari tuntui vähän tylsältä. Siinä kahden vaiheilla tasapainoillessani etsin tietoja itse dekkaristista ja Olle Lönnaeus on toimittaja, joka on saanut useita journalistipalkintoja poliittisista ja yhteiskunnallisista reportaaseista. Hänen ensimmäinen kirjansa Menneisyyden hinta oli ampaissut heti ilmestyttyään myynti- ja arvostelumenestykseksi ja kirja on myös saanut Ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnon. Pelivelan luettuani täytyy todeta, että toimittajilla on kyllä kyky kirjoittaa vetäviä dekkareita.

Jonny (John) Lilja on 43-vuotias huumepoliisi ja uhkapelaaja, jonka kohtaloksi koituu eräs kesäkuinen pokeri-ilta. Peliklubin omistava jugoslaavi Ratko Jokovic päättää nostaa panoksia kesken pelin ja korttien katsominen maksaa miljoona kruunua. Jonny on varma voitostaan ja allekirjoittaa Jokovicin tarjoaman velkakirjan, mutta sen jälkeen onnetar kaikkoaa. Jonnyn sijaan Fortuna hymyileekin Ratko Jokovicille, joka voitollaan saa käsiinsä kultakimpaleen, myyrän poliisivoimiin. Rahaongelmista kärsivä Jonny on puolestaan joutunut ansaan, josta ei ole kunniallista ulospääsyä. Pari kuukautta myöhemmin Jonny päättääkin tehdä lopullisen ratkaisun, mutta hanke kariutuu kun Jonny löytää puun juurelta kuolleen nuoren naisen.

Kesälomalle jäävä rikoskonstaapeli Eva Ström aloittaa murhatutkinnan, mutta Eva ei millään malttaisi luovuttaa ohjaksia kesälomatuuraajalle. Evan mieltä kaihertaa niin paikalla ollut Jonny kuin kuollut nainenkin ja Eva päättää lomallaan vaivihkaa jatkaa tutkimuksia. Jonny taas on kuin hämähäkinverkossa pyristelevä kärpänen, eikä tiedä miten saisi peitettyä yhteytensä Jokoviciin miljoonavelan hoitamisesta puhumattakaan. Jonny onkin aikamoisessa kiipelissä ja hänen ainoa uskottunsa on linnassa elinkautista istuva Lelle (Lennart) Myrberg. Lelle käskee Jonnya pakenemisen sijasta katsomaan tiikeriä silmiin ja Jonny ottaa neuvosta vaarin. Jonny ei kuitenkaan osaa edes aavistaa, minkälainen voimankoitos hänellä on vielä edessä.

Laimeasta esittelytekstistä huolimatta tarina juonikuvioineen osoittautuikin viihdyttäväksi. Pidin siitä miten Jonny Lilja arkuudellaan ja pelkuruudellaan on perinteisen, karskin poliisin vastakohta. Ongelmia havaitessaan Jonny ei suinkaan syöksy suoraan tulta päin, vaan hän lukitsee itsensä autoon ja laittaa silmät kiinni. Perinteitä ravisteleva Jonny Lilja onkin mukavan virkistävää vaihtelua. Henkilöiden lisäksi pidin myös siitä miten nopeatempoisesti etenevässä tarinassa on kyllä dekkariksi tarvittava määrä synkkyyttä, mutta siitä puuttuu Nordic noirin silmitön pahuus ja jonkinlainen raskas melankolisuus. Suuria yllätyksiä tai piinavaa jännitystä kirja ei kauheasti tarjonnut, mutta Olle Lönnaeus Jonny Lilja – sarjallaan kyllä haastaa pohjoismaisen rikoskirjallisuuden vanhat tekijät.

Jälkisanat:

Ehdottomasti lukemisen arvoinen dekkari. Menneisyyden hinnan ja Maksun hetken olen jo laittanut lukulistalle ja eritoten Menneisyyden hinta vaikuttaa kiinnostavalta.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

Ei kommentteja: