Koonti luetuista kirjoista

tiistai 27. helmikuuta 2018

Pobeda 1946

Taska, Ilmar (2017): Pobeda 1946. Suom. Jouko Vanhanen. WSOY. 315 s.

”Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 on harvinaisen hieno ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä. Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen. Pieni poika ei osaa yhdistää isän katoamista kilttiin Pobeda-setään, joka myötätuntoisesti kuuntelee yksinäistä lasta, vaan hakee turvaa yhä uudestaan sedän luota. Vaarallisia salaisuuksia on myös pojan tädillä, kuuluisalla laulajattarella joka yrittää päästä maasta rakastettunsa luo Isoon-Britanniaan.”

Kirja perustuu Ilmar Taskan muutaman vuoden takaiseen Pobeda-novelliin.  Kustantaja oli pyytänyt kirjailijaa kirjoittamaan pojan tarinalle jatkoa ja kirjailija tarttui pyyntöön. Hän laajensi novellin romaaniksi, johon hän on tiivistänyt virolaisten kokemukset tasapäistämistä myöten. Neuvostoliitossa esimerkiksi yksilön nimi ei ollut tärkeä, joten tästä syystä romaanissa on annettu nimet ainoastaan länsimaisille henkilöille sekä kosmopoliitti Johannalle. Muut ovat vain osa järjestelmää, valtiota varten luotuja kansalaisia.

Tarinan äiti piilottelee takahuoneessa Viron riippumattomuuden puolesta taistellutta miestään, joka olisi halunnut kotona piileksimisen sijasta lähteä metsäveljeksi. Toivo sorrettuja virolaisia hakemaan tulevasta valkoisesta laivasta on vähitellen kuihtunut ja perhe on elänyt kiinni vedettyjen verhojen takana lähes kaksi vuotta. Kuusivuotiaan pienen pojan pitää koko ajan muistaa äitinsä varoitus:”Älä koskaan kerro kenellekään isästä.” Äidin sanat kuitenkin unohtuvat, kun kesken ulkoleikin kadulla ajaa vastaan uututtaan kiiltelevä Pobeda. Autoa ajava ystävällinen setä pyytää poikaa autoon istumaan ja automiehet löytävätkin nopeasti yhteisen sävelen. Jutustelun lomassa pojalta lipsahtaa, ettei isä käy koskaan ulkona.

Seuraavana iltana Pobeda-setä palaa ja poika pääsee koeajolle samalla hetkellä, kun kotitalon eteen kaartaa kuorma-auto. Autosta hyppää ulos miehiä, jotka juoksivat pojan kotiovea kohti, mutta rattia vääntävän pojan on pidettävä katse tiessä. Pojan palattua kotiin lattialle lyyhistynyt äiti toteaa isän menneen ulos. Myöhemmin pojan viattomasta lausahduksesta äiti tajuaa Pobeda-miehen työskentelevän turvallisuuspalvelussa ja tästä alkaa neuvostovastaisen äidin ja miehen välinen henkien taisto. Mies haluaa äidistä ilmiantajan ja pelinappulana mies käyttää poikaa. Äiti taas yrittää piilotella mieheltä sisarpuolensa, oopperalaulaja Johannan luona, mutta joutuu pakosalle kun Johannan luokse pakkoasutetaan Neuvostoliitosta siirretty perhe.

Johanna puolestaan on rakastunut englantilaiseen Alan Hanleyyn, joka toimii BBC:n radiotoimittajana. Alan on huolissaan Johannasta, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan ja Alan pohtii erilaisia tapoja saada yhteys rautaesiripun taakse. Tallinnassa Johanna taas istuu radion ääressä kuullakseen Alanin lukemat uutiset ja toivoo, että Alanilla olisi hänelle uutisten sekaan piilotettu salainen viesti. Johanna ei voi tehdä mitään, mutta Lontoossa Alan alkaa suunnittelemaan miten rakastavaiset pääsisivät yhteen. Alanin uhkarohkea suunnitelma toteutuu, mutta Johanna joutuu tekemään ison uhrauksen vapauttaan vastaan. Pojan äiti taas maksaa kovan hinnan periaatteellisuudestaan ja poika puolestaan ei vielä oikein käsitä tapahtumia, mutta lähtee etsimään isäänsä aikomuksenaan kiertää kaikki tietämänsä vankileirit.

Tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä ajankuvaus yhden perheen kohtalosta Neuvosto-Virossa vuonna 1946. Kirjailija kuitenkaan ei hukuta henkilöiden kokemuksia eikä tapahtumia sentimentaalisiin korulauseisiin ja maalailevuuteen, vaan herättää heidät eloon harkitun napakalla, poukkoilemattomalla kerronnalla. Kronologisesti etenevässä tarinassa keskitytään vain kaikkein oleellisempaan ja tämä luo toden tunnun, käsinkoskeltavan realistisuuden. Johannan ja Alanin rakkaustarinakaan ei tuntunut mitenkään turhalta täytteeltä, vaan se osoittaa miten toinen maailmansota pyyhkäisi kartalta itsenäisiä valtioita ja kuinka edellispäivän liittolaisista tuli seuraavan päivän vihollisia.

Jälkisanat:

Kirja herättää paljon ajatuksia ja etenkin miettimään omakohtaisesti tilannetta, jossa itsemääräämisoikeus, sananvapaus ja oikeus vapaasti liikkua tällä tavalla vietäisiin. On vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi, jos yhteiskunta yht' äkkiä muuttuisi suljetuksi ja pelottavan arvaamattomaksi, sellaiseksi ettei tuntisi enää omaa maataan.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Ei kommentteja: