Koonti luetuista kirjoista

torstai 29. maaliskuuta 2018

Carmine Streetin sokeat

Nesser, Håkan (2016): Carmine Streetin sokeat. Suom. Aleksi Milonoff. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 320 s.

Tähän mennessä suomennetut Håkan Nesserin kaupunkisarjan kirjat ovat:

1.     Carmine Streetin sokeat
2.     Taivas Lontoon yllä

”Psykologinen trilleri pikkutytön katoamisesta. New York, neljä täyttä matkalaukkua ja kaksi tyhjää sydäntä. Kirjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijavaimonsa Winnie muuttavat New Yorkiin jättääkseen taakseen kotimaan traumaattiset tapahtumat. Pariskunnan neljävuotias Sarah-tytär on kidnapattu puolitoista vuotta aiemmin, eikä hänestä ole sen jälkeen mitään havaintoja. Erik yrittää aloitella uutta kirjaansa ja tarkkailee vaivihkaa omilla retkillä käyvää vaimoaan, joka väittää itsepintaisesti, että Sarah elää. Samaan aikaan Erik saa selville uusia asioita Winnien menneisyydestä. Ehkä heidän muuttonsa juuri New Yorkiin ei ollutkaan sattumaa.”

En ole vuosiin lukenut Håkan Nesserin jännäreitä, mutta nyt huomioni kiinnitti kaupunkisarjan toisen osan, Taivas Lontoon yllä, kansi. Esittelytekstistä luin, että sarjasta on suomennettu kaksi osaa, joista Taivas Lontoon yllä on jälkimmäinen. Osat ovat itsenäisiä teoksia eikä lukujärjestyksellä ole mitään merkitystä, ellei sitten satu olemaan minun laillani neuroottista tarvetta lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Minun oli siis pakko lukea tämä kirja, jotta voisin myöhemmin lukea sen josta aidosti kiinnostuin.

Erik Steinbeck on menestynyt kirjailija ja hän tapaa tulevan vaimonsa, taidemaalari Winnie Masonin, tuoreimman kirjansa markkinointikiertueella. Winnie on lukenut Erikin kirjan ja penää Erikiltä selitystä siihen, miksi Erik on kopioinut kirjaansa Winnien muistivihkoonsa neljä kuukautta aiemmin kirjoittamat runon säkeet. Erik on asiasta äimänä ja päättelee, että hänenkin on täytynyt kirjoittaa runo toukokuussa, koska kirja meni painoon kesäkuussa. Erikillä ei ole antaa Winnielle tyydyttävää vastausta eikä kumpikaan ymmärrä, että miten kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä on voinut kirjoittaa täysin samat sanat samanaikaisesti. Runon ympärillä oleva mysteeri vain syvenee, kun Erikiä syytetään plagioinnista. Kirjan lukenut kriitikko väittää, että Erik olisi kopioinut viimeiset säkeet edesmenneen ranskalaisen lyyrikon, Bernard Grimaux’n runosta. Erik sen enempää kuin Winniekään ei tunnusta tuntevansa lyyrikon tuotantoa, mutta runo saattaa heidät yhteen.

Steinbeck-Masonin perhe elää mukavaa elämää Saarenin kaupungissa, kunnes perhettä kohtaa tragedia. Erikin ja Winnien neljävuotias Sarah-tyttö siepataan omalta pihalta suoraan Erikin silmien alta. Sarah on ollut kateissa jo puolitoista vuotta, kun Erik ja Winnie päättävät Winnien ehdotuksesta muuttaa New Yorkiin. New York kuitenkin enemmän erottaa kuin yhdistää heitä. Winnie salailee menojaan ja Erik pohtii oliko muutto virhe. He vain jakavat saman asunnon, mutta eivät enää elä yhdessä. Erik on kuitenkin vaimostaan huolissaan ja myöhemmin hänelle selviää, että Winnie on tavannut selvänäkijää, joka sattumoisin on Bernard Grimaux’n lapsenlapsi. Tämäkin yhteensattuma on hyvin erikoinen, mutta selvänäkijällä oli ollut Winnielle viesti. Erikille valkenee, että Winnie on valehdellut menneisyydestään, mutta asiat ovat myös saaneet uuden käänteen. Voisiko Sarah olla elossa ja löydettävissä?

Kirjaa markkinoidaan psykologisena trillerinä, mutta mielestäni tarinasta puuttuu trillerin jännitys. Kertojana on Erik Steinbeck, joka tarkastelee tapahtumia omasta näkökulmastaan käsin menneisyyden ja nykyisyyden välillä vaihdellen. Kerronta on kuitenkin aivan liian pohdiskelevaa, jotta se loisi minkäänlaista jännitystä puhumattakaan siitä, että se pystyisi pitämään mielenkiintoa yllä. Oikeastaan kerronta on vähän tylsää ja jopa laahaavaa, koska tarinassa on liiaksi keskitytty kertojan päänsisäisiin tapahtumiin sekä menneisyyden vatvomiseen nykyisyyden kustannuksella. Olisin ehdottomasti kaivannut rivakammin etenevää ja jollain tapaa pahaenteisemmin tiivistyvää juonta. Loppuratkaisuakin pohjustettiin vähän pidemmällä kaavalla, joten ehdin vetää johtopäätökset tulevien tapahtumien kulusta ja päätelmäni osui lähes oikeaan. Tarinassa oli kyllä salamyhkäisyyttä, mutta se ei vain oikein missään vaiheessa lähtenyt vetämään, eikä myöskään pystynyt aidosti yllättämään.

Jälkisanat:

Kirjan esittelyteksti ei puhutellut minua enkä olisi luultavasti lukenut kirjaa, ellei minun olisi ollut pakko. Haluan kuitenkin uskoa, että tällä ei ollut vaikutusta lukukokemukseeni, koska yleisesti ottaen pidän rikos- ja jännityskirjallisuudesta ja olen omalla mukavuusalueellani.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa.

Ei kommentteja: