Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Erityistä pahuutta

Lilliefors, James (2016): Erityistä pahuutta. Suom. Hanna Arvonen. HarperCollins Nordic FI. E-kirja, vastaa painettuna 414 s.

Erityistä pahuutta on Amy Hunter – sarjan ensimmäinen osa. Tähän asti on suomennettu:

1.     Erityistä pahuutta
2.     Myrsky

”Kylmänä talviaamuna pastori Luke Bowers löytää naisen istumassa hoitamansa kirkon penkiltä. Naisen silmät ovat auki ja hänen kätensä ovat ristissä aivan kuin hän rukoilisi. Mutta hän on kuitenkin kuollut. Ylikonstaapeli Amy Hunter saapuu kaupunkiin selvittämään murhaa ainoana johtolankanaan uhrin oikeaan käteen viilletty numerosarja. Pastori epäilee numeroiden viittaavan Raamatun Psalmeihin. Bowersin avulla Hunter aloittaa sarjamurhaajan jahdin. Jäljet johtavat heidät syvälle rikollisuuden maailmaan, joka on mahtavampi kuin he olivat ikinä osanneet aavistaakaan.”

James Lilliefors on amerikkalainen toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut Amy Hunter – dekkareiden lisäksi muun muassa kaksi poliittista trilleriä. Kirjailijan kotisivut olivat houkuttelevat kirjakuvauksineen ja kehuineen, joten niiden innostamana hankin nämä molemmat suomennetut dekkarit. Ajattelin kirjojen olevan jotain John Grishamin tyylistä mutta täytyy todeta, että minun dekkareiden ranking-listalla Erityistä pahuutta jää peränpitäjäksi. Olin jo keskeyttää kirjan, mutta päätin kuitenkin lukea loppuun, koska muuten se tylsyydessään jäisi lukulaitteen lämmittäjäksi määrittelemättömäksi ajaksi.

Tidewaterin piirikunnassa asuva pastori Luke Bowers herää eräänä tiistai-aamuna levottomaan tunteeseen. Kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan ole ja tämän epämiellyttävän tunteen kalvamana pastori lähtee ajamaan kirkolle aloittaakseen työpäivän. Kirkkosaliin astuessaan Luke Bowers huomaa salin takaosassa istuvan naisen, joka näyttäisi katsovan kohti alttarin ristiä ja rukoilevan. Naista lähestyessään Bowers tajuaa, että nainen onkin kuollut ja kirkkomurhan tutkinnan ottaa johtaakseen osavaltionpoliisin murharyhmän ylikonstaapeli, 30-vuotias Amy Hunter.

Amy Hunter on ainoa joka uskoo, että naisen murha saattaa liittyä laajempaan kontekstiin ja hän alkaa tutkimaan niitä osavaltion alueella tapahtuneita kuolemia, joissa uhreja ei ole tunnistettu. Tutkintaa hankaloittaa paikallinen seriffi Clay Calvert sekä syyttäjä Wendell Stamps, jotka venyttävät oikeusvaltion periaatteita oman mielensä mukaan. Amy ei kuitenkaan anna seriffin ja syyttäjän politikoinnin sotkea tutkintalinjoja ja pastori Bowersin avulla Amy pääsee isomman organisaation jäljille. Organisaatiota johtavan Robin Hoodin hyväntekeväisyys ei ulotu alaisiinsa ja sen ovat petturit saaneet tuta.

Kerronnassa on kyllä yritetty viritellä jonkinlaista draamaa, mutta silti se on jäänyt käsittämättömän tasapaksuksi ja yllätyksettömäksi. Tämä voi johtua siitä, että tarinan eteneminen samoin kuin juonen kehittely noudattavat perin tuttua amerikkalaisten rikossarjojen kaavaa. Keski-ikäiset hyvä veli -kerholaiset ovat liittoutuneet keskenään, FBI on mukana omine tutkimuksineen ja yksi vastarannan kiiski juoksee kello kaulassa annettuja aikarajoja vastaan selvittääkseen oikean rikoksentekijän. Tarina on täysin mitäänsanomaton ja murhien takapirukin selvisi jo aivan liian varhaisessa vaiheessa. Lukeminen oli heti ensi sivuilta asti puuduttavaa, eikä tarinassa ollut jatkossakaan mitään jännitettävää. Kertakaikkisen pliisu lukukokemus.

Jälkisanat:

Tätä herkkua olisi sitten vielä toinen kirja odottamassa. Ehkä sillekin löytyy sopiva hetkensä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 40. Kirjassa on lemmikkieläin. Pastori Luke Bowersilla on labradorinnoutaja nimeltä Sneakers ja Amy Hunterilla kissa nimeltä Winston.

Ei kommentteja: