Koonti luetuista kirjoista

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Hiljaiset huvimajat

Tuominen, Pirjo (2016): Hiljaiset huvimajat. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 448 s.

Hiljaiset huvimajat aloittaa Maria Manner – sarjan. Tähän asti on ilmestynyt:

1.     Hiljaiset huvimajat
2.     Tulen väri on punainen
 
”Nuoria naisia historiallisten mullistusten pyörteissä. Eletään vuotta 1904. Tammerkoski on valjastettu teollisuuden käyttöön, ja kaupunkiin virtaa työväestöä ympäri maata. Tampereelle saapuu myös 19-vuotias Maria Manner, joka on juuri jäänyt orvoksi kauppiasvanhempiensa kuoltua veneonnettomuudessa. Kotikaupungissaan Lappeenrannassa Maria on viettänyt suojattua elämää, nyt hän päätyy Näsijärven rannalle menestyneeseen maakauppakartanoon, jota nuori leski Martta Porras emännöi varmaotteisesti. 

Portaan tiluksille on majoittunut kesäksi myös uittoporukka, jonka päällikön Ville Ekqvistin on vaikea saada silmiään irti nuoresta, tarmokkaasta emännästä. Samaan aikaan Sofia Friman työskentelee kutojana Finlaysonin tehtaalla. Työ on rankkaa, asunnot ahtaita ja huonokuntoisia, moni työtoveri kuolee ennen aikojaan. Pian Sofia kiinnostuu nousevan työväenyhdistyksen toiminnasta.

Pirjo Tuominen on kirjoittanut yli neljäkymmentä teosta, joista suurin osa on historiallisia romaaneja. Romaanissaan Hiljaiset huvimajat Tuominen palaa historiamme kohtalonvuosiin, suurlakon ja sortokausien aikaan.”

En ole aiemmin lukenut Pirjo Tuomisen romaaneja, koska kansien perusteella olen yhdistänyt kirjat harlekiinikirjallisuuteen. Luettavaa etsiessäni päädyin jostain mystisestä syystä lukemaan tämän kirjan esittelytekstin ja huomasin tarinan käsittelevän suurlakon ja sortokausien aikaa. Teksti herätti kiinnostukseni ja kustantajan sivuilta löysin tiedon, että valtaosa kirjailijan romaaneista on historiallisia teoksia, jotka usein kuvaavat 1700- ja 1800-lukujen elämää Suomessa. Historiallisten romaanien ystävänä tunsin piston sydämessä. Olin pelkkien kansien luomien mielikuvien perusteella luokitellut kirjat puhtaaksi kioskikirjallisuudeksi ja kuinka väärässä olen ollutkaan.

Tarinan päähenkilö on 19-vuotias Maria Manner, joka eräänä syksyisenä päivänä Lappeenrannan korkeimmalla paikalla seistessään toteaa, että vuosi 1904 on kuoleman vuosi. Kesäkuussa Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja muutama kuukausi myöhemmin Maria menetti vanhempansa purjehdusonnettomuudessa. Orpo ja vielä alaikäinen Maria on kuitenkin saanut korvaamatonta apua edesmenneen enonsa vaimolta, Portaan tilan emännältä Martta Portaalta. Yhdessä riuskaotteisen Martan kanssa Maria on järjestänyt asiat Lappeenrannassa niin, että voi muuttaa iäkkään Riikka-tätinsä luokse Viipuriin. Raa’an syystuulen pieksämällä mäellä mietteissään seisova Maria luo vielä viimeisen katseen syntymäkaupunkiinsa ennen uuden alkua.

Asuttuaan jonkin aikaa Viipurissa tätinsä luona, Maria päättääkin muuttaa Martan luokse Portaan kylään. Itsenäinen ja aikaansaava Portaan tilan emäntä oli tehnyt Mariaan lähtemättömän vaikutuksen ja Maria haluaa oppia Martalta kaiken mitä Martta vain pystyy hänelle opettamaan. Mariasta tuleekin nopeasti Martan oikea käsi, mutta Portaan tilan saatua uuden isännän, Maria muuttaa Tampereelle äitinsä serkun, tukkukauppias Oskar Petreliuksen luokse. Rauhallisella ja päättäväisellä Marialla onkin luontaista liikemieskykyä ja lopulta Oskar Petrelius uskoo tukkuliikkeensä hoidon pätevälle Marialle. Samanaikaisesti yhteiskunnan murros tuo tullessaan tapahtumia, joilla on kauaskantoisia seurauksia monen elämään.

Aloitin lukemisen vähän varovasti tunnustellen, mutta alun jälkeen tarina tempaisikin minut mukaansa. Romaani on mielenkiintoinen ajankuvaus, mutta erityisesti pidin kirjailijan luomista vahvoista naishenkilöistä. Vahvoilla naisilla en tarkoita mitään suomalaisia suffragetteja, vaan itse ajattelevia, älykkäitä ja toimeliaita naisia. Sellaisia naisia, jotka eivät halvaantuneina odota asioita tapahtuvaksi, vaan laittavat tarvittaessa ämmänlänget kaulaan ja alkavat kantamaan vettä. Pidin myös siitä, että tarinan sisältämät romanttiset suhteet pysyvät sivujuonina ja keskiössä on tuon ajan tapahtumien kuvaus päähenkilöiden kokemina. Kirjan loppukin pystyi vielä yllättämään, joten tarina piti minut otteessaan aivan viimeiselle sivulle asti. Odotankin kovasti, että pääsen jatko-osan, Tulen väri on punainen, pariin.

Jälkisanat:

Löytämieni tietojen mukaan kirjailija on tehnyt historiallisiin romaaneihinsa valtavasti taustatyötä ja mielestäni tarinassa sekoitetaan onnistuneesti faktaa ja fiktiota. Suosittelen kirjan lukemista, jos vain pitää tämäntyyppisistä romaaneista.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 1. Kirjassa muutetaan.

Ei kommentteja: