Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Jonasson, Jonas (2016): Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä. Suom. Laura Beck. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 325 s.

”Parantavaa naurua pienisieluisuudelle. Epätodennäköiset kumppanukset, pappi ja reseptionisti, keksivät Murhaaja-Andersin toimenkuvaan sopivan bisnesidean. Johanna on pappi jonka seurakunta on buuannut ulos koko hommasta. Per Perssonin mielestä taas elämä on kohdellut häntä epäoikeudenmukaisesti - jo isoisä tuhlasi pois hänelle kuuluneen omaisuuden. Virkaheitto pappi Johanna ja surkeaan palkkakehitykseensä tympiintynyt vastaanottovirkailija Per tapaavat puiston penkillä. Varsinaisen start-up-firman he perustavat kun kohtaavat Murhaaja-Andersin, jolle löytyy ammattia vastaavaa työtä.”

Olen pitänyt Jonas Jonassonin edellisistä kirjoista Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi sekä Lukutaidoton joka osasi laskea. Pari vuotta sitten ilmestynyt Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä on kuitenkin ollut jo pidempään lukulistalla, koska Jonassonin kirjat vaativat minulta tietynlaisen lukufiiliksen, eikä esittelytekstikään oikein houkutellut tarttumaan kirjaan. Kirjan luettuani täytyy todeta, että joko en ollutkaan oikeassa mielentilassa tai sitten olen kyllästynyt samaa kaavaa toistaviin veijaritarinoihin. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Tarinan alkuasetelma on sinänsä herkullinen. Elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain pensionaatti Merenlahden vastaanottovirkailijaa Per Perssonia. Perille ei ole oikeastaan missään asiassa käynyt yhtään sen paremmin kuin surkean bisnesvaiston omanneelle isoisälleen ja toivottomuuteen vajonneelle isälleen, joten Perkin tyytyy asumaan vastaanoton takahuoneessa ja tarjoilemaan olutta pensionaatin vakiasukkaalle, Murhaaja-Andersille. Murhaaja-Anders puolestaan on istunut vankilassa koko aikuisikänsä, mutta pyrkii nyt pysymään kaidalla tiellä välttämällä niin väkeviä kuin pillereitäkin. Kurkun kostukkeeksi saa riittää olut. Näiden kahden onnettaren hylkäämän elämään puhaltaa kuitenkin uudet tuulet, kun Per kohtaa puistonpenkillä pappi Johanna Kjellanderin.

Ateisti Johanna on saanut viikkoa aiemmin potkut kirkkoherran virasta ja etsii niin asuntoa kuin elämälleen uuttaa suuntaa. Johanna päättää jäädä asumaan pensionaattiin ja tavattuaan Murhaaja-Andersin Johannan päässä kehkeytyy nerokas suunnitelma, Murhaaja-Anders alkaa myymään pahoinpitelyitä. Bisnekselle onkin ollut tilausta ja kolmikko, etenkin Per ja Johanna käärivät hyvät rahat. Eräänä päivänä Murhaaja-Anders kuitenkin ilmoittaa, että hän on tullut uskoon eikä hän enää nosta pikkurilliäkään ketään vastaan. Rahan makuun päässeillä Perillä ja Johannalla onkin käsissään ongelma, koska he eivät aio palauttaa pahoinpitelyiden ennakkomaksuja, eivätkä he myöskään aio päästää irti rahaa tahkoavasta Murhaaja-Andersista. Kolmikon aivoina toimiva Johanna keksiikin miten Tukholman alamaailma pidetään loitolla ja bisnekset pelastetaan.

Molempien edellisten kirjojen tapaan myös tässä kirjassa on humoristinen ote ja kirjailija on käyttänyt nokkelia keinoja pälkähästä pääsemiseksi, mutta tarina itsessään ei ollut millään tavalla mieleeni. Jonkin aikaa luettuani otin rinnalle toisen kirjan, koska tämä yksinkertaisesti alkoi maistua pahvilta ja houkutus hyppimällä lukemiseen alkoi käydä ylivoimaiseksi. Minua ei huvittanut pätkääkään hieman yksinkertaisen Murhaaja-Andersin hyväksikäyttö eikä myöskään kalaasit, joissa sanaa kuulemaan tulleet oksentavat kolehtiämpäreihin. Kiteytetysti sanottuna tässä tarinassa käsiteltiin asioita, joille en osannut tai jaksanut nauraa.

Jälkisanat:

Maailmassa riittää ihmeteltävää ja kirjailija varmasti löytyy jatkossakin aiheita, joita tarkastella huumorin kautta. Minuun ei kuitenkaan uppoa tämän tyyppinen huumori ja luulen, että minun osaltani Jonas Jonassonin kirjat ovat nyt luettu.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Ei kommentteja: