Koonti luetuista kirjoista

torstai 8. maaliskuuta 2018

Nora Webster

Tóibín, Colm (2016): Nora Webster. Suom. Kaijamari Sivill. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 410 s.

”Brooklynin kirjoittajan odotettu romaani! Hienovireisen intensiivinen selviytymistarina, jossa pikkukylän kyräilevä ilmapiiri ei onnistu lannistamaan leskeksi jäänyttä Nora Websteriä. Kun 40-vuotias Nora Webster jää leskeksi 60-luvun Irlannissa, hänellä on neljä lasta ja mitättömän vähän rahaa. Rakas kesäpaikka on myytävä, mutta pahinta on sittenkin paluu nuoruuden työpaikkaan, jossa kammottava neiti Kavanagh odottaa kuin hämähäkki verkossaan. Mutta kovapäinen Nora ei anna periksi. Ensi kerran elämässään hän saa itse päättää asioistaan, viis siitä mitä pikkusieluiset kyläläiset sanovat. Itsenäisyyden tavoittelulla on kuitenkin hintansa.”

Olen aikoinaan lukenut Colm Tóibínin kirjan Brooklyn, johon en muistaakseni kauheasti ihastunut. Pidän Amerikkaan suuntautunutta siirtolaisuutta jo vähän kuluneena aiheena, eikä Brooklynkaan tainnut tarjota asiaan mitään uutta raikasta näkökulmaa, joten mielessäni olen yhdistänyt kirjailijan nimeen sanan tylsä. Tästä syystä en ole aiemmin innostunut lukemaan Nora Websteriä, vaikka esittelytekstin perusteella kirja onkin tuntunut mielenkiintoiselta. Sysäyksen kirjan hankkimiselle antoi kuitenkin lukuhaaste, koska suomentaja Kaijamari Sivill on palkittu kääntäjä. Ensin en lämmennyt tällekään kirjalle, mutta tätä julkaisua kirjoittaessani tajusin asian, joka muutti käsitykseni täysin päinvastaiseksi.

Nora Webster, 40-vuotias neljän lapsen äiti jää leskeksi. Tyttäret Fiona ja Aine ovat omillaan asuvia opiskelijoita, mutta kotona ovat vielä kouluikäiset pojat Conor ja Donal. Tarina keskittyykin kuvaamaan lähinnä Noran ja poikien elämää aviomiehen ja isän menetyksen jälkeen. Talossa ei ole enää elättäjää, joten Noran on myytävä heille kaikille tärkeä kesäpaikka, johon liittyy paljon muistoja. Cushin talon myynnistä saadut varat eivät tule riittämään vuosikausiksi eteenpäin, joten Noran on myös otettava vastaan hänelle tarjottu konttoristin paikka Gibneyn suvun omistamassa yrityksessä.

Noran ja poikien arki alkaakin pikkuhiljaa järjestyä, mutta Nora on käpertynyt itseensä ja haluaisi vain olla yksin omien ajatustensa kanssa. Nora kyllä huolehtii poikien perustarpeista ja on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti taas jossain saavuttamattomissa. Aivan kuin Nora ei osaisi käsitellä omaa suruaan, saatika lasten surua ja tyytyy vain seuraamaan perheensä elämää sivustakatsojana. Noran ja edesmenneen Mauricen sisarukset ovatkin ottaneet lapset siipiensä suojaan ja yhdessä he muodostavat tiiviin, toisiaan tukevan yksikön. Omasta perheestään ulkopuoliseksi jäänyt Nora puolestaan huomaa tekevänsä asioita, jotka ei ole aiemmin olleet hänelle luonteenomaisia. Joihinkin tilanteisiin hän vain ajautuu ja huomaakin nauttivansa, toiset tilanteet hän taas ottaa napakasti haltuunsa. Elämään tuleekin uutta sisältöä, mutta Noran olisi vielä löydettävä tie takaisin perheensä luokse.

Kirjan kannet suljettuani mietin miksi en oikein pitänyt tarinasta ja ensin kirjoittelin pitkät pätkät siitä, miten en syttynyt hidastempoisesta ja vähäeleisestä, lähes lakonisesta kerronnasta. Syyt tuntuivat kuitenkin valheilta, koska kerronta tosiasiassa kuvaa hienosti Webstereiden surun ja menetyksen täyttämää arkea. Lopulta tajusin, etten pidä Nora Websteristä henkilönä ja tämä väritti lukukokemusta. En pidä siitä miten Nora on aikoinaan kohdellut Francie Kavanaghia ja vielä vähemmän siitä, miten itsensä perheestään ulkoistanut Nora on jättänyt etenkin kaksi nuorinta lastaan vaille tukea ja apua. Noran sisaretkaan eivät oikein tuntuneet pitävän hänestä, joten en taida olla yksin ajatuksieni kanssa. Itselleni tekemäni tunnustuksen jälkeen käsitykseni kirjasta muuttuikin kokonaan, mutta kirjan lopulta olisin kuitenkin toivonut toisenlaista ratkaisua. Nyt muutamat tapahtumat jäivät avoimiksi, joten toivottavasti kirjailijalta olisi tulossa myöhemmin jatko-osa joka vastaisi kysymyksiini.

Jälkisanat:

Kirjan innoittamana ajattelin lukea uudestaan Brooklynin ja katsoa miten koen sen nyt useampi vuosi myöhemmin. Äitejä ja poikia on ilmeisesti novellikokoelma enkä ole oikein novellien ystävä, mutta sen voisin lukea Helmet-haasteen kohtaan 25. Novellikokoelma.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Kaijamari Sivill on saanut Mikael Agricola – palkinnon vuonna 2005 ja kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2011.

Ei kommentteja: