Koonti luetuista kirjoista

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Valkoiset jäljet

Schepp, Emelie (2017): Valkoiset jäljet. Suom. Meri Ala-Tauriala. HarperCollins Nordic FI. E-kirja, vastaa painettuna 396 s.
 
Ikuisesti merkitty aloittaa Jana Berzelius-sarjan, josta tähän mennessä on suomennettu:

1.     Ikuisesti merkitty
2.     Valkoiset jäljet

”Kylmänä talviyönä juna on pysähtynyt paikoilleen Norrköpingin rautatieasemalle. Nuori nainen löydetään kuolleena junasta. Myöhemmin selviää, että naisen mukana matkustanut ystävä on kadonnut. Keitä naiset ovat? Mitä heille on tapahtunut? Jana Berzelius valitaan johtamaan tapauksen esitutkintaa. Pian tapaus muuttuu henkilökohtaisemmiksi kuin Jana olisi osannut aavistaa. Hän joutuu kohtaamaan synkän menneisyytensä jälleen, kun epäilykset kohdistuvat henkilöön omassa lähipiirissä. Mieheen, jonka hän mieluiten unohtaisi. Mieheen, joka tietää hänestä liikaa. Suojellakseen itseään Janan on löydettävä epäilty ennen poliisia.”

Valkoiset jäljet on Jana Berzelius-sarjan toinen osa ja ennen kirjan lukemista kannattaa ehdottomasti lukea ensimmäinen osa Ikuisesti merkitty. Tämä kirja sisältää kyllä itsenäisen tarinan, mutta sen rinnalla kulkee Janan menneisyyteen liittyvä juonikuvio, joka saa tässä osassa jonkinlaisen päätöksen. Jos ei ole lukenut tuota ensimmäistä osaa, niin puolet tästä kirjasta voi hyvinkin jäädä hämärän peittoon. Itse en lämmennyt ollenkaan Ikuisesti merkitylle ja kovin sanankäänteinen tuomitsin sen täysin epäuskottavaksi tekeleeksi. Minua jäi kuitenkin kaihertamaan mitä Karl Berzelius mahtaa salata ja olikin yllättävää huomata, että itseasiassa pidin tästä jatko-osasta.

Molempien osien juonet kietoutuvat niin tiiviisti toisiinsa, että tästä kirjasta ei voi oikein kertoa mitään paljastamatta ensimmäisen osan tapahtumia loppuratkaisuineen. Jonkin verran tarinaa voi kuitenkin avata ja kirjan toinen juoni liittyy Jana Berzeliuksen menneisyyteen ja toinen Tukholman huumerikollisuuteen. Thaimaalaiset nuoret tytöt, Pim ja Noi, on saatu hankittua muuleiksi ja tyttöjen on tarkoitus salakuljettaa merkittävä määrä huumeita Tanskan kautta Ruotsiin. Norrköpingin rautatieasemalle tullessa Noi’n elämä on päättynyt junan vessaan ja Pim puolestaan kadonnut talviseen pimeyteen.

Noi’n kuolemaa ja Pim’n katoamista alkavat tutkimaan ensimmäisestä osasta tutut Henrik Levin ja Mia (Maria) Bolander. Syyttäjän virastosta tutkintaan osallistuu Jana Berzelius joka nopeasti tajuaa, että tytöt liittyvät hänen aiempaan tutkintaansa ja hän itse on suuressa vaarassa paljastua. Jana on vannonut itselleen päästävänsä irti menneisyydestään, mutta paljastumisen aiheuttaman pelon ohjaamana Jana lähtee metsästämään Haadesta tarkoituksenaan tehdä tilit lopullisesti selviksi. Jana onkin koko ajan täpärästi edellä rikostutkijoita, mutta Henrik Levinin päässä alkavat palaset loksahtelemaan paikoilleen. Henrik ei kuitenkaan halua uskoa intuitiotaan ja unohtaa Janan siinä vaiheessa, kun hänellä on käsissään muutama poliisilaitoksen mätä omena. Jana puolestaan selvittää Tukholman huumemaailman pelkäämän Setämiehen henkilöllisyyden ja totuus on ruma.

Kerronta on tässäkin kirjassa nopeatempoista ja juonen käänteitä seuraa tiuhaan tahtiin. Dekkaristi on kuitenkin onnistunut kovalla kädellä suitsimaan mielikuvitustaan ja tarinasta puuttuu ensimmäisen osan täydellinen epäuskottavuus. Siinä missä Ikuisesti merkittyä luki jonkinlaisen hämmentyneen epäuskon vallassa, niin Valkoiset jäljet jo vähän veikin mukanaan. Erityisesti pidin siitä, miten salaisuudet ja eri henkilöiden välillä olevat kytkökset paljastuvat pikkuhiljaa juonen edetessä, joten tarinan jännite säilyi loppuun asti. Mitään oikeasti jännittävää tai henkilöhahmojen syventämistä tämäkään tarina ei sisältänyt, mutta mielenkiinto kuitenkin säilyi viimeiselle sivulle asti.

Jälkisanat:

Muistan lukeneeni, että kirjailija aikoo kirjoittaa vähintään kuusi Jana Berzelius-dekkaria ja huomasin, että kolmannen osan suomennos Hidas kuolema ilmestyy ilmeisesti toukokuussa. Eiköhän tuokin osa kuitenkin löydä ostoskoriini, vaikka suhtaudunkin dekkaristin kirjoihin vähän inhorealistisesti.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.

Ei kommentteja: