Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Venäläiset tilikirjani

Tarasova, Anniina (2018): Venäläiset tilikirjani. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 469 s.

”Reija Wren saa elämänsä tilaisuuden: komennuksen Pietariin suorittamaan konsernin sisäistä tarkastusta. Konsernin hallituksen puheenjohtajana toimineen isänsä ammatilliseen varjoon jäänyt Reija jättää turkulaisen, sympaattisen mutta vaarattoman Veli-Pekan suunnittelemaan hääkutsuja ja hyppää pää edellä Pietarin ekspatriaattien skumpanhuuruiseen arkeen. Mutta kun Reijan tutkimukset edistyvät, komennus muuttuu vaaralliseksi ja ystävät vihollisiksi.

Venäläiset tilikirjani on reteä ja omaperäinen kuvaus särmikkäistä naisista työmaailmassa. Samalla se on hauska ja persoonallinen tarina venäläisen ja suomalaisen kulttuurin kitkasta ja kiimasta. Reija on bisnesmaailman Bridget Jones, kunnianhimoinen ja peloton, epätäydellinen nuori nainen. Töissä pilkut ja desimaalit menevät paikoilleen, mutta vapaa-ajalla Reija rällää bissellä ja sikareilla, pelaa pleikkaa ja pokeria ja nauttii elämästä.”

Venäläiset tilikirjani on kasvuyritysjohtajana toimivan Anniina Tarasovan esikoisromaani. Kustantajan sivujen mukaan kirja on moderni ja jännittävä viihderomaani suomalaisen ja venäläisen työelämän yhteentörmäyksestä ja kirjailija tietääkin mistä kirjoittaa, koska Venäjä ja Pietari ovat tulleet hänelle tutuksi maassa vietetyn puolentoistavuoden aikana. Pidinkin kovasti siitä miten kirjailija kuvaa elämää ja arkea Venäjällä ja tässä samalla täytyy myös todeta, että kirjan upea kansi sopii tekstiin kuin nenä päähän.

Turun Kauppakorkeakoulusta hieman aiemmin valmistunut Reija Wren työskentelee suomalaisessa Katelin-konsernissa sisäisen laskennan parissa. Reija on ollut yrityksen palveluksessa nelisen vuotta erinäisissä pätkissä ja pätkien välissä hän on työskennellyt Pietarissa Suomen pääkonsulaatin viisumiosastolla. Aiemmin hankitusta venäjän kielen taidosta onkin merkittävää hyötyä Pietariin suuntautuvalla työkomennuksella. Reijan tehtävänä on tehdä sisäinen tarkastus venäjän tytäryhtiössä, mutta jo menomatkalla Sibelius-junassa alkavat vaikeudet. Herkkähermoisempi pitäisi tapahtumia huonona enteenä ja palaisi välittömästi kotiin, mutta Reija ei vähästä säikähdä. Onnistuneesti suoritettu tarkastus toisi sulan hattuun ja headhunterit soittamaan perään isommista positioista.

Perillä Pietarissa Reijalle selviää, että hän asuu tytäryhtiön entisen lakimiehen Pavel Šulitšenkon asunnossa. Sen samaisen Pavelin, joka ei vain enää yhtenä päivänä tullut töihin, eikä hänestä ole kuultu sen koommin mitään. Nopeasti Reijalla alkaakin olla kädet täynnä töitä. Vasemmalla Reija yrittää löytää kadonneen Pavelin ja oikealla puolestaan suorittaa sisäistä tarkastusta, joka kohtaa odottamattomia esteitä. Junan tapahtumat olivat vasta alkusoittoa ja joku yrittää kaikin keinon sabotoida Reijan työtä. Reijaa vastaan tehdyt hyökkäykset muuttuvat aina vain vaarallisimmiksi ja lopulta vähän tyhmänrohkeakin Reija on tilanteessa, jossa vaakalaudalla on niin Reijan ura kuin hänen Katelin Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimineen isänsä maine. Reija päättääkin laittaa kaiken peliin, koska hänellä ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan voitettavaa.

Kirja on mielestäni viihde- ja jännitysromaanin sekoitus, jossa kerronta on nopeatempoista ja tapahtumat seuraavat toisiaan vauhdilla. Vauhdikkuuden ja elävyyden tuntua ehkä lisää kerronnan slangisanoilla höystetty puhekieli, mutta minusta tässä kirjassa kielivalinta toimii mainiosti eikä se lukiessa ärsyttänyt. Kirjan keskivaiheilla aloin kuitenkin vähän turtua tapahtumien runsauteen ja olisin selkeästi kaivannut satojen sivujen kirjassa jonkinlaisia suvantokohtia ja hengähdystaukoja. Huomasinkin odottelevani milloin asiat alkaisivat saada selityksiä sen sijaan, että tulee vain uusi käänne edellisen käänteen perään. Loppu kuitenkin palkitsi lukijansa ja loppuratkaisu oli minusta yllättävä, en osannut odottaa sellaista. Kaiken kaikkiaan pidin kyllä lukemastani ja etenkin venäläinen kulttuuri toi kirjaan mielenkiintoisen lisän. Tarinassa on jotain kivaa raikkautta ja minusta olisi mukava seurata tulevaisuudessakin Reijan elämää.

Jälkisanat:

Toivottavasti kirjailijan kirjoittaminen ei jää tähän esikoiseen. En tiedä enkö vain ole lukenut, mutta mielestäni aiemmin kotimaisilta kirjailijoilta ei ole juurikaan julkaistu tämän tyyppisiä kirjoja. Lukemani lukuromaanit ovat usein olleet vähän tummasävyisiä tai hyvin kipeitä asioita käsitteleviä, joten kirjataivaalla on mielestäni Reija Wrenin mentävä aukko.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin. Reija pelaa pleikkaa.

Ei kommentteja: