Koonti luetuista kirjoista

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Jumala joka kivessä

Shamsie, Kamila (2014): Jumala joka kivessä. Suom. Raimo Salminen. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 384 s.

”Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, haluaa osoittaa kykynsä arkeologina. Ensimmäisen maailmansodan alkumetreillä hän joutuu kuitenkin tasapainoilemaan velvollisuuksien ja intohimojen välillä: hoivatako haavoittuneita sotilaita vai murenevia patsaita? Vivian jättää Englannin ja lähtee yksin matkalle Aasiaan. Junamatkalla Peshawariin hän tapaa pataani Qayyum Gulin. Qayyum on menettänyt silmänsä taisteltuaan länsirintamalla Ypresissä Britannian lipun alla – maan, jossa ei ole koskaan edes käynyt.

Katkera Qayyum opettaa kotona Peshawarissa pikkuveljelleen Najeebille, etteivät englantilaiset ole heidän ystäviään. Samaan aikaan Najeeb lumoutuu Vivianin opastuksella muinaishistoriasta ja maasta jalkojensa alla. Vuosien päästä raaka taistelu vapaudesta, kadonnut muinaismuisto ja salaperäinen vihreäsilmäinen nainen kietovat heidän kohtalonsa jälleen arvaamattomalla tavalla yhteen.

Kamila Shamsien uusin romaani kuljettaa lukijaa Aasiasta Eurooppaan ja takaisin, halki aikojen, suoraan kaatuneiden imperiumien sydämeen. Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista.”

Kaipasin pitkästä aikaa kunnon lukuromaania ja kursori jäi tämän Kamila Shamsien kirjoittaman kirjan kohdalle. En ole aiemmin lukenut kirjailijan tuotantoa, koska esittelytekstien perusteella olen mieltänyt kirjojen teemoiksi poliittiset, uskonnolliset tai kulttuuriset yhteentörmäykset. Aiheet ovat toki tärkeitä, mutta maailmanmenoa aktiivisesti seuraavana kaipaan romaanilta jotain muuta. Epäröin hetken tämänkin kirjan hankintaa, mutta ajattelin saavani lukea arkeologisille kaivauksille sijoittuvan mielenkiintoisen ja jännittävän tarinan. Olisi kuitenkin pitänyt pitää mielessä, että harvoin iskelmämuusikonkaan seuraava levy on puhdasta poppia, joten ei kirjailijakaan välttämättä lennosta vaihtele tyyliään.

Tarina alkaa vuodesta 1914 ja 22-vuotias Viv (Vivian) Spencer on Turkissa Labrandan arkeologisilla kaivauksilla. Kaivauksia johtaa Tahsin Bey, Spencereiden perheystävä ja mies, jonka kutsusta Viv on ylipäätään päässyt kaivauksille. Kesä kaivauksilla menee nopeasti ja Vivin ja 47-vuotiaan Tahsinin suhde syvenee. Lupauksia on ilmassa, mutta retkikunnan palattua Konstantinopoliin he kuulevat, että ensimmäinen maailmansota on syttynyt. Vivian Spencer ja Tahsin Bey ovat nyt eri puolilla rintamalinjaa ja Vivin on välittömästi palattava Lontooseen. Lontoossa Viv ilmoittautuu vapaaehtoiseksi sairaanhoitajaksi ja näin sotaponnisteluihin osallistumalla osoittaa isälleen olevansa myös se poika, jota isä ei koskaan saanut.

Brightonissa puolestaan hoidetaan vakavasti loukkaantunutta Qayyum Gulia, joka on Ypresissä taistellut brittiläis-intialaisen armeijan joukoissa. Qayyum kotiutetaan ja Peshawariin matkalla olevassa junassa Qauyyum kohtaa Vivin, joka puolestaan on tullut Intiaan etsimään Tahsin Beylle tärkeää Skylaksin diadeemia. Peshawarissa kaivaukset eivät kuitenkaan pääse alkuun, joten odotellessa Viv opettaa 12-vuotiasta Najib Gulia. Nuori Najib onkin ikävästi puun ja kuoren välissä. Isoveli Qayyum ei halua Najibin veljeilevän englantilaisten kanssa, mutta Viv on sytyttänyt Najibin rakkauden historiaan ja arkeologiaan. Najibin on kuitenkin annettava periksi veljelleen ja Vivkin päättää palata Lontooseen. Britti-imperiumin kyseenalaistava Qauyym taasen sotkeutuu yhä syvemmälle vapaustaistelijoiden toimintaan ja Intian itsenäisyyspyrkimyksiin. Viisitoista vuotta myöhemmin kolmikko tapaa taas toisensa ja tälläkin kertaa heitä yhdistää Najib Gul.

Tarina kietoutuu siirtomaa-aikaisen Intian ympärille ja tarkastelee asioita englantilaisen naisen ja intialaisen pataanimiehen näkökulmasta. Arkeologiset kaivaukset samoin kuin ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät tapahtumat ovat vain jonkinlaisia aasinsiltoja, joiden avulla kertomus johdetaan brittien siirtomaavaltaan ja intialaisten itsenäisyyspyrkimyksiin. Protestanttisen emämaan ja alusmaan islamistisen alueen vastakkainasettelua korostetaan vielä sillä, että emämaalle antaa kasvot itsenäinen nuori nainen. Tarinassa onkin monta tasoa ja henkilöä, mutta ei henkilöiden kohtalot kietoudu sen kummemmin yhteen. Najib Gul toimii linkkinä esittelytekstissä mainittujen henkilöiden välillä, mutta jokaisella heistä on oma tarinansa ja tarinat ohittavat toisensa kuin valtamerilaivat avomerellä. Polveilevuus tekeekin tarinasta hajanaisen enkä aina heti ymmärtänyt, että kohdassa on tapahtunut näkökulman vaihto. Siirtymät olivat välillä kömpelöitä ja olisin itse ehdottomasti kaivannut selkeämpää ja ehjempää kokonaisuutta. Lukukokemus jäi vaisuksi.

Jälkisanat:

Kustantajan sivujen mukaan romaani on suuri historiallinen tarina toivosta ja petoksesta. Onneksi tämä jäi lukematta ennen kirjan hankkimista, koska sitten olisin tuntenut itseni petetyksi.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 29. Kirjassa on lohikäärme. Brightonissa sijaitsevan sotilassairaalan kattokoristeissa ja -kruunuissa on lohikäärmeitä.

Ei kommentteja: