Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Keisari Aarnio

Passi, Minna & Reinboth, Susanna (2017): Keisari Aarnio. HS Kirjat. E-kirja, vastaa painettuna 404 s.

”Keisari Aarnio johdattaa lukijat Suomen vakavimman huume- ja virkarikosoikeudenkäynnin kulisseihin. Se kertoo, miten Helsingin huumepoliiseja johtanutta sankaripoliisia Jari Aarniota alettiin epäillä myös alamaailman johtajaksi. Oikeusprosessit ovat vielä kesken, mutta kuva Aarniosta on muuttunut pysyvästi. Aarnion kulissit romahtivat viimeistään silloin, kun hän tunnusti käyttäneensä satoja tuhansia euroja hämäräbisneksillä hankittua rahaa. Poikkeukselliset rikosepäilyt ovat herättäneet ihmetystä ja kysymyksiä. Olisiko Aarnion toimiin pystytty puuttumaan tarkemmin? Mitä tiedettiin poliisin johdossa? Miten tämä oli kaikki mahdollista?

Näihin kysymyksiin Helsingin Sanomien palkitut rikos- ja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth hakevat vastauksia. He alkoivat selvittää Aarnioon ja huumepoliisiin liittyviä epäselvyyksiä jo ennen esitutkinnan aloittamista. Kirjaa varten he ovat käyneet läpi kymmeniä tuhansia sivuja asiakirjamateriaalia ja haastatelleet satakunta ihmistä. Aineisto paljastaa, että totuus on tarua ihmeellisempää, eikä yllättävistä käänteistä ole pulaa.”

Jari Aarniota vastaan on käyty oikeutta vuosikausia enkä ole ollut asiasta niin kiinnostunut, että olisin aktiivisesti viitsinyt seurata mistä häntä milloinkin syytettiin. Edellinen lukemani kirja Sinisen kuoleman kuva kuitenkin herätti kiinnostukseni. Mietin miten voi olla mahdollista, että nykypäivänä Helsingin huumepoliisin päällikkö voi vuosikausia toimia huumerikollisena? Poliisillakin täytyy olla jonkinlaista sisäistä riskienhallintaa ja valvontaa, joten olisi erittäin epätodennäköistä, että prosessien ja ohjeistusten noudattamatta jättäminen tai niiden kiertäminen ei tulisi ilmi. Seuraava kysymys olikin, että miksi johto ei puuttunut asiaan?

Hyvin ja lukijaystävällisesti kirjoitettu teos perustuu asiakirjamateriaaleihin, oikeudenkäynneissä ilmitulleisiin asioihin ja haastatteluihin. Teksti sisältää lähdeviitteet, joten lukija voi halutessaan perehtyä lähdemateriaaliin ja tämä tuo kirjalle uskottavuuden. Sekavan vyyhdin seurannan helpottamiseksi kirja on jaettu 24. lukuun ja jokaisen luvun alussa kerrotaan, mitä asioita luvussa käsitellään. Kirjan lopussa on lähdeluettelo sekä henkilöhakemisto, johon joutumista moni ei varmaankaan pidä omalta osaltaan mitenkään mairittelevana. Tekijät esittävät jonkin verran omia päätelmiään keräämiensä tietojen pohjalta, mutta pääasiana on kertoa kootusti tapahtumien kulku ja antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä kirjassa esitettyjen faktatietojen perusteella. Kirjan luettuani tulin siihen tulokseen, että Aarnion suhmuroinnin mahdollisti käsittämättömän pelokas johto ja Aarnion huomiosta elävä sisäpiiri.

Jari Aarniosta oli luotu suurelle yleisölle kuva kultamunia munivasta sankaripoliisista. Organisaation sisällä Aarnio kuitenkin hallitsi vanhanaikaisella hajota ja hallitse – menetelmällä. Oman ryhmänsä Aarnio oli jakanut ulko- ja sisäpiiriin. Ulkopiirissä olevat jätettiin huomiotta, kun taas sisäpiiriin kerättiin henkilöitä, jotka jonkinlaisessa merkillisessä hurmoksessa kokivat Aarnion Jumalasta seuraavana. Tämän pienen sisäpiirinsä Aarnio masinoi torpedoimaan kaiken ryhmän ulkopuolelta tulevan kritiikin ja uhan. Lehdistössä puolestaan oli joukko luottotoimittajia, jotka julkaisivat käytännössä Aarnion uusiksi kirjoittamia artikkeleita ja näin Aarnio itse pystyi pitkälti ohjailemaan sitä mitä hänestä ja ryhmästä lehdissä kirjoitetaan. Aarnion johdolla toteutetut hyökkäykset olivatkin niin pelättyjä, että johto käytännössä antoi Aarniolle täysin vapaat kädet toimia sen sijaan, että olisivat puuttuneet asioihin. Suuretkin kuitenkin kompastuvat, toiset omaan näppäryyteensä ja toiset naisseikkailuihin.

Jälkisanat:

Kirja sisälsi muutaman yllätyksen. Ensimmäinen oli Aarnion lakeijoiden harrastama henkilön palvonta, kyseessä on kuitenkin työyhteisö eikä mikään lahko. Toinen yllätys oli luottotoimittajat, asioita todellakin kannattaa seurata monesta eri lähteestä ja olla mediakriittinen.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 45. Palkittu tietokirja. Keisari Aarnio on viime vuonna voittanut suuren journalistipalkinnon kategoriassa Vuoden kirja ja tänä vuonna teos sai Lauri Jäntin palkinnon.

Ei kommentteja: