Koonti luetuista kirjoista

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kuolema Kukko-onnen majatalossa

Casarett, David (2016): Kuolema Kukko-onnen majatalossa. Suom. Antero Tiittula. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 380 s.

Kuolema Kukko-onnen majatalossa on Chian Main eettinen etsivätoimisto – sarjan ensimmäinen osa. Tähän mennessä on suomennettu:

1.     Kuolema Kukko-onnen Majatalossa
2.     Tiikkipuulehdon arvoitus

”Thaimaalaisen sairaalan vilinään sijoittuva hyvänmielen dekkari ihastuttaa - uusi sarja alkaa. Kuhn Ladarat on eettinen sairaanhoitaja Chiang Main sairaalassa. Tuttu poliisi alkaa kysellä häneltä kiinalaispotilaan epäilyttävästä kuolemasta. Käy ilmi, että tutkimuksia on syytä laajentaa. Teho-osastolla on hoidettavana pillastuneen norsun vahingoittama amerikkalaispariskunta. Aviomies on huonossa jamassa, ja hänen kiihtyneet vanhempansa vaativat vastauksia. Odotushuoneessa istuu päivästä toiseen mies, joka vain tuijottaa vuorilla näkyvää temppeliä. Mikä on istuvan miehen salaisuus? Sydämellisen Kuhn Ladaratin oikeudentaju on järkkymätön ja hän rakastaa hyvää ruokaa, erityisesti glooai taawtia.”

Chian Main eettinen etsivätoimisto – sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat alkuvuoden aleostoksiani. Sarjaa kirjoittava David Casarett on amerikkalainen lääkäri, tutkija ja professori, joka on julkaissut useita teoksia lääketieteen alalta. Jäin miettimään miksi amerikkalainen lääkäri kirjoittaa thaimaalaiseen sairaalaan sijoittuvaa dekkarisarjaa ja asia selvisi pikaisella googlettamisella. Thaimaassa lääketiedettä opettanut Casarett kiinnostui siitä, miten länsimainen lääketiede on toisinaan ristiriidassa thaimaalaisen kulttuurin kanssa ja kirjoittamillaan dekkareilla hän saa tuotua esiin thaimaalaisen kulttuurin ainutlaatuisia piirteitä.

Ladarat Patalung työskentelee Chiang Main kaupungissa sijaitsevan Shipratin sairaalan hoitoeetikkona. Ladarat on henkilö, jolta kysytään neuvoa hankalaan hoitoeettiseen tapaukseen ja Ladaratin tehtävä on ratkaista tilanne niin, ettei kukaan menetä kasvojaan. Hoitoeetikkona toimiminen on vaativaa ja Ladaratin työtaakkaa lisää viikon päästä sairaalaan tehtävä kuninkaallinen tarkastus. Ladaratin on käytävä läpi kaikki sisäiset ohjeet, mutta etsivä Wiriya Mookjain vierailu tuo hetkellisen lepotauon. Sairaalan päivystykseen oli tuotu kuollut mies ja tilannetta todistaneelle konstaapelille oli herännyt epäilys, ettei vaimolla ollut puhtaat jauhot pussissa. Mookjai pyytää Ladaratia tutkimaan sairaalassa kirjattuja kuolemantapauksia, koska Ladarat ajattelee kuin etsivä ja hänellä on lääketieteen erikoistuntemusta. Etsivän sanat imartelevat Ladaratia.

Ladarat alkaa tutkimaan miehen kuolemaa, mutta samanaikaisesti sairaalassa on hoidettavana kimurantteja tapauksia. Vastanainut amerikkalaispariskunta on loukkaantunut vakavasti norsuvaelluksella ja Thaimaan matkailualan kannalta on elintärkeää, että tilanne hoidetaan silkkihansikkain. Lisäksi Ladaratia pyydetään selvittämään, millä asialla teho-osaston odotushuoneessa päivästä toiseen oleskeleva mies on. Ladaratilla alkaakin olla liian monta rautaa tulessa, mutta apunaan hänellä on nuori ja innokas apulaishoitoeetikko Sisithorn Wichasak sekä Yalen yliopiston hoitotyön professorin, Julia Dalrymplen kirjoittama kirja Etiikan perusteet. Kirjasta on apua sairaalamaailmassa toimiessa, mutta etsivän ominaisuudessa Ladaratin on pyydettävä apua serkultaan, yhdeltä kaupungissa toimivalta mamasanilta. Yhteistyö osoittautuukin varsin hedelmälliseksi.

Sujuvasti etenevää ja nopealukuista tarinaa voi ihan perustellusti sanoa hyvänmielen dekkariksi. Oikeamielisyys ja ihmisen inhimillinen kohtaaminen on huomattavasti suuremmassa roolissa kuin murhatutkimukset, joten tarinassa on lämpöä ja lempeyttä. Kirjailija tuo myös hyvin esiin kulttuurierot, kuten erilaisten hymyjen merkitykset samoin kuin halun ratkaista ristiriitatilanteet joutumatta väittelyyn. Tarina onkin ihan mielenkiintoinen kurkistus thaimaalaiseen kulttuuriin, mutta en purematta nielen kirjan antamaa kuvaa bordelleista. Toiminta onnistutaan kuvaamaan hyvin positiivisessa valossa, mikä toisaalta tietysti mukailee kirjan henkeä. Kaiken kaikkiaan kirja oli  leppoisaa luettavaa ja täytti paikkansa kevyenä välipalana.

Jälkisanat:

Kirjan perusasetelma Ladarat Patalungin käyttämää käsikirjaa myöten on hyvin samankaltainen kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii – sarjassa. On hyvin vaikea uskoa puhtaaseen yhteensattumaan, mutta en kuitenkaan kokenut asiaa niin häiritseväksi, että itse tarina olisi jäänyt sen alle.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 3. Kirja aloittaa sarjan.

Ei kommentteja: