Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Los Peregrinos

Samartin, Cecilia (2015): Los Peregrinos. Suom. Tiina Sjelvgren. Bazar. E-kirja, vastaa painettuna 361 s.

Los Peregrinos on Cecilia Samartinin Peregrino-trilogian viimeinen osa. Sarjan osat ovat:

1.     Señor Peregrino
2.     La Peregrina
3.     Los Peregrinos

”Jamilet ja herra Peregrino makaavat koomassa Santiago de Compostelan sairaalassa dramaattisen tulipalon ja murhayrityksen jälkeen. Rosa, Carmen, Eddie ja Tomas eivät voi kuin odottaa. Rosa siirrättää potilaat yhteiseen huoneeseen, sillä heitä kaikkia uhkaava vaara ei vieläkään ole ohi. Helpottaakseen odottajien tuskaa Rosa turvautuu tarinoiden parantavaan voimaan. Legenda Sinisestä ruususta kuljettaa kuulijat kauas menneisyyteen, joka liittyy odottamattomalla tavalla Jamiletin tulevaisuuteen ja Rosan menneisyyteen. Suvun historian myötä paljastuu myös Jamiletin syntymämerkin salaisuus.”

Maailmassa on ihmisiä jotka saavat elinvoimansa vihasta. Tämä kymmeniä vuosia elämän eliksiirinä toiminut tunne on lopulta saavuttanut huippunsa, eikä ihmishengillä ole tässä vaiheessa enää mitään merkitystä. Antonion entisen vaimon motto onkin: "Mieluummin kuolleena kuin elävänä", joten Jamilet ja Antonio makaavat henkitoreissaan Santiago de Compostolan sairaalassa. Sairaalasänkyjen ympärillä herkeämättä päivystäville Tomakselle ja Eddielle aika tuntuu kovin pitkältä, joten heitä ja vähän itseäänkin rauhoittaakseen Rosa Flores alkaa kertoa legendaa Sinisestä ruususta.

Rosan tarinassa pienen valtakunnan sulttaani nimeltään Abbas on joutunut pahan pauloihin. Mustaa magiaa harjoittavasta prinsessa Zorayasta on tullut vehkeilemällä sulttaanin suosikkivaimo ja sulttaani on enää varjo entisestään, pelkkä nukkehallitsija. Sulttaanin veljen Faridoonin on yritettävä pelastaa veljensä ja hän saa parantajalta ohjeen etsiä Sininen ruusu. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta Faridoon löytää etsimänsä Zaharan kaupungista. Nuori Florica osoittaa käsittämätöntä kunniakkuutta, rohkeutta ja hänen lauluäänensä soi kuin tuhat kelloa, joten Florican on oltava parantajan tarkoittama kukka. Florican harteille asetetaankin valtava taakka ja hänen tehtävänään on murtaa Zorayan langettama kirous. Zoraya pääsee kuitenkin niskan päälle ja Florica yritetään polttaa roviolla, mutta hyvä ottaa voiton pahasta ja näin Sinisen ruusun legenda on syntynyt. Rosan kerrottua tarinansa loppuun kaikki sairaalahuoneessa olijat huomaavat, että uusi sivu kääntyy myös heille ja uudet tarinat saavat alkunsa.

Olen yrittänyt tarttua tähän kirjaan monen monituista kertaa, mutta joka kerran olen kylmästi päätynyt valitsemaan jotain muuta. Sen verran minua on sylettänyt edellisen osan loppu. Nyt sitten totesin, että luen tämän vaikka väkisin niin pääsenpähän tästäkin piinasta ja itse asiassa Sinisen ruusun legenda osoittautuikin ihan mukiinmeneväksi. Sujuvalukuisesta tarinasta ei puutu käänteitä eikä juonitteluita, mutta toisaalta olisin halunnut saada selityksen edellisen osan lopun tapahtumille. Kirjailija ei kuitenkaan palannut tapahtumiin joten jouduin päättelemään, että ilmeisesti kyse oli vain jonkinlaisista harhoista. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin tarpeeksi viihdyttävä jotta sain sen luettua nurisematta loppuun, mutta en osaa sanoa kuinka paljon lukukokemukseeni vaikutti se, että en odottanutkaan mitään muuta kuin vähän lapsekasta aikuisten satua.

Jälkisanat:

Trilogian ensimmäinen osa oli koukuttava, toinen pettymys ja tämä kolmas ihan luettava. En kuitenkaan usko, että tulen lukemaan muita kirjailijan kirjoja. Tällaiselle yksioikoiselle lukijalle Cecilia Samartin osoittautui vähän liian arvaamattomaksi tarinankertojaksi.

Ei kommentteja: