Koonti luetuista kirjoista

torstai 26. heinäkuuta 2018

Kenekään ei pitänyt tietää

Knight, Renée (2017): Kenenkään ei pitänyt tietää. Suom. Arto Schroderus. Otava. E-kirja 319 s.

”Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?

Kun Catherine Ravenscroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vieras mies -niminen romaani paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka tiesi hänen lisäkseen yksi ainoa ihminen - ja tuo ihminen on kuollut.

Gillian Flynn, Paula Hawkins... ja nyt Renée Knight. Mestarillinen psykologinen trilleri pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti.”

Mestarillinen psykologinen trilleri on mielestäni liioittelua, mutta juoni on osattu punoa niin, että asioiden oikea laita jää pimentoon kirjan loppupuolelle asti. Tarinan hidastempoisuus ja peruskuvioiden tuttuus antaa ensin valheellisen kuvan ja mietin useampaan otteeseen, että tässä on taas yksi kirjailija joka on keksinyt pyörän uudestaan. Annoin kuitenkin kunniaa siitä, että tarinassa on hieman erilainen lähtökohta, eli päähenkilön salaisuus on kerrottu omakustanteisessa kirjassa ja päähenkilö saa pyytämättä oman kappaleensa suoraan yöpöydälleen toimitettuna.

Yöpöydältä löytynyt kirja suistaakin palkitun dokumentaristi Catherine Ravenscroftin elämän raiteiltaan ja epätoivoisena Catherine yrittää kaikin keinoin estää salaisuutensa paljastumisen suuremmalle yleisölle. Lopulta kirjan kirjoittaja pääsee kuitenkin niskan päälle ja Catherine voi vain yrittää selvitä kurimuksesta, johon Catherinen näkökulmasta täysin ulkopuolinen ihminen on hänet suistanut. Loppuun ajettuna Catherinen on kuitenkin lopulta paljastettava totuus tapahtumien todellista kulusta ja vain toivottava, että hän saa oikeutta. Loppuun päteekin sanonta ”Totuus ei pala tulessakaan”.

Tarina on oiva muistutus siitä, miten me turhan usein vedämme omat johtopäätökset omasta mielestämme täysin selvien todisteiden valossa. Valokuvistakin näemme sen mitä haluamme nähdä, mutta jos pysähtyisimme ennakkoluulottomasti tarkastelemaan kuvaa, niin voisimme löytää jotain mikä muuttaakin koko asetelman päälaelleen. Lukiessa kuitenkin tuskailin useampaan otteeseen sitä, että tapahtumat etenivät minun makuuni turhan verkkaisesti ja aivan kuin yritettäisiin loputtomiin kehrätä jonkinlaista huipennusta. Varsinaista huipennusta ei mielestäni koskaan tullut, mutta tajusin vasta lopussa miten ovelasti kirjailija oikeastaan onnistui harhauttamaan. Kuvittelin jo tienneeni loppuratkaisun, mutta sainkin yllättyä.

Jälkisanat:

Kuumuuden takia ajatus ei oikein tahdo kulkea ja mietin pitkään mikä tässä oli poikkeavaa. Lopulta tajusin, että tästä trilleristä puuttuu muun muassa poliisitutkinta. Keskushenkilöt selvittävät asiat keskenään, eikä omakustanteisen kirjan kirjoittajakaan pysy salaisuutena kovin pitkään. Tarina paljastaakin kortit jo hyvissä ajoin mutta kuten jo edellä totesin, loppuratkaisua ei hevin osaa arvata.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti. Valinta tapahtui niin, että avasin kategorian ”Dekkarit ja jännitys” ja kun sattui sellainen sivu eteen jossa tuntui olevan useampikin kiinnostava kirja, niin tökkäsin sormella ruutua.

Ei kommentteja: