Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Noita

Läckberg, Camilla (2017): Noita. Suom. Outi Menna. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 687 s.

”Tyttö katoaa jäljettömiin maatilalta Fjällbackan liepeiltä, mikä herättää hätää ja nostaa pintaan kipeitä muistoja. Kolmekymmentä vuotta aiemmin täsmälleen samasta paikasta katosi nelivuotias tyttö, joka myöhemmin löytyi paikalta kuolleena. Tuolloin sieppaamisesta ja taposta syytettiin kahta teinityttöä. Heistä toinen jäi elämään hiljaiseloa Fjällbackaan. Toinen heistä ei ole astunut jalallaan paikkakunnalle oikeudenkäynnin jälkeen - paitsi nyt, kun hän palaa Fjällbackaan ihailtuna näyttelijänä kuvaamaan tähdittämäänsä elokuvaa Ingrid Bergmanista. Patrik Hedström Tanumin poliisilaitoksen kollegoineen alkaa tutkia, mikä kahta rikosta yhdistää. Apua he saavat Erica Falckilta, joka on aikeissa kirjoittaa vanhasta tapauksesta kirjan. Tutkimuksen edetessä alkaa paljastua, että salaisuuksien juuret kiemurtelevat kauas 1600-luvulle ja noitaroviolla poltetun naisen langettamaan kiroukseen.”

Olin jo aivan varma etten tule lukemaan enää yhtäkään Läckbergin kirjaa, mutta toisin kävi. Kalamiesten jälkeen kaipasin jotain superhelppoa ja jollain tapaa harmitonta luettavaa, vaikka Fjällbacka-sarjassakin joku tai jotkut aina hengestään pääsevät. Sain sitä mitä kaipasin, eikä tällä kertaa ne asiat mitkä aiemmissa kirjoissa ovat enenevissä määrin ärsyttäneet, nyppineet juuri lainkaan. Päinvastoin, oli oikeastaan mukavakin lukea kun jo ennalta tiesin tarinan rakenteen ja pystyin kohtuullisen hyvin arvaamaan sen, miten asiat tulisivat etenemään ennen totuuden paljastumista.

Kirjan tapahtumat käynnistetään 1600-luvulta ja loppunäytös käydään 400 vuotta myöhemmin jälkipolvien kesken. Ajassa liikkuminen jopa satojen vuosien aikajänteellä määrittää jokaista lukemaani Läckbergin kirjaa, mutta toisaalta on nostettava hattua siitä, että siirtymät nykyajasta menneisyyteen ja toisinpäin eivät koskaan ole olleet kömpelöitä. Tässäkin tarinassa dekkaristi sitoo näppärästi yhteen kolmen aikatason tapahtumat ja sujuvasti liikutaan noitavainojen ajasta kolmenkymmenen vuoden takaiseen Stella Strandin murhaan ja siitä nykypäivään.

Juoni on rönsyilevä ja pienen Nea (Linnea) Bergin kadottua epäilyksen varjoja heitellään niin vastaanottokeskuksen asukkaiden, kuin aikoinaan Stellan murhan tunnustaneiden Helen Perssonin ja Marie Wallin ylle. Nean katoamisen lisäksi tarinassa käsitellään suhtautumista maahanmuuttajiin sekä rankkaa koulukiusaamista, joten perinteistä dekkaria on höystetty yhteiskunnallisilla teemoilla, joihin liittyy yllättävänkin raakoja tapahtumia. Mielestäni tarinassa onkin aiempiin kirjoihin verrattuna huomattavasti enemmän väkivaltaa, mutta se mikä pysyy muuttumattomana kirjasta toiseen, on Mellbergin suunnaton typeryys. Tällä kertaa olisin toivonut, että Läckberg olisi kirjoittanut Mellbergin eläkkeelle mutta ei, Mellberg saa ilmeisesti mellastaa seuraavassakin kirjassa.

Monipolvinen ja rönsyilevä juoni huipentuu lopulta loppuratkaisuun, joka pysyi minulle täytenä yllätyksenä. Noitavainojen yhteys nykyisyyden tapahtumiin kuitenkin tuntui hyvin löyhältä ja aivan liian kaukaa haetulta, joten jäin miettimään mikä merkitys noitavainoilla tarinassa oli? Ehkäpä noitavaino oli vain sopiva vertauskuva koulukiusaamiselle ja maahanmuuttajiin kohdistuvalle vihalle. Tarinaa olisi voinut hyvinkin hieman tiivistää, mutta suureksi yllätyksekseni pidin tätä ihan kelpo luettavana. Fjällbacka-sarjan kirjat taitavatkin olla kuin oikein makea leivos. Kun kirjan ottaa luettavakseen muutaman vuoden välein oikealla hetkellä, niin ei tule huono olo.

Jälkisanat:

Kirja osoittaa konkreettisesti sen, miten lukukokemus on sidoksissa hetkeen ja mielentilaan. Nyt tiesin mitä tarvitsen ja tiesin myös tarkalleen mikä kirja pitää ottaa luettavaksi, joten pidin lukemastani. En usko, että olisin ollut ihan samaa mieltä, jos olisin lukenut kirjan heti ilmestymishetkellä fiiliksestä välittämättä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä. Noita ei varsinaisesti ole kirja elokuvan tekemisestä, mutta yksi päähenkilöistä, Marie Wall, on tähdittämässä elokuvaa.