Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Tuulisen saaren kirjakauppias

Zevin, Gabrielle (2014): Tuulisen saaren kirjakauppias. Suom. Tero Valkonen. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 239 s.

”A. J. Fikry on melkein nelikymmenvuotias, eikä elämässä ole käynyt niin kuin piti. Hänen vaimonsa on kuollut kolarissa, yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonommin kuin koskaan, ja hänen aarteensa, harvinainen Edgar Allan Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos, on varastettu. Kirjatkaan eivät enää tuota iloa. Sitten kaupan takahuoneesta löytyy outo, elävä paketti. Odottamaton tapaus muuttaa Fikryn elämän, antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa kaikki alusta. Muutoksen myötä ihmiset palaavat Fikryn elämään. Ystävät, sukulaiset ja liiketuttavat; kyläläiset, lukijat ja kirjailijat. Kirjat ja tarinat avautuvat taas Fikrylle, ja niiden avulla hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen kirjettä, jossa hän hahmottelee elämän tarkoitusta. Tuulisen saaren kirjakauppias on unohtumaton kertomus muutoksista ja uusista mahdollisuuksista, siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.”

Olin mielestäni lukenut kaikki kirjat joissa luetaan kirjaa, viimeisimpänä Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Helmet-lukuhaasteen FB-ryhmässä joku ryhmäläisistä vinkkasi tästä kirjasta ja bingo, tässä oli minun kirjani haasteen kohtaan 16. Kirjassa luetaan kirjaa. Aloitettuani lukemisen tarina kuitenkin tuntui hurjan tutulta ja tajusin, että tämä on yksi niistä kirjoista jotka olen joskus jättänyt kesken. Nyt keskeyttäminen ei käynyt mielessä ja ajattelin kirjan alussa: ”Joskus kirjat löytävät luoksemme vasta oikean hetken tullen”. Päästyäni viimeiselle sivulle en kuitenkaan surrut sitä, miten kaiken hyvän on aikanaan loputtava.

A. J. Fikry pitää Alice Islandilla kirjakauppaa nimeltään Island Books. Kirjakaupan perustaminen saarelle oli Fikryn edesmenneen vaimon Nicolen idea ja Nicin kuoltua Fikry on pahasti eksyksissä. Rakkaus kirjoihin ja lukemiseen ei ole kuollut, mutta Fikry tuntee olevansa saarella muukalainen. Lenkkiä joka sitoi hänet yhteisöön, ei enää ole. Sisällä oleva tyhjyyden tunne on liian helppo turruttaa hyvällä viinillä ja eräänä aamuna herätessään Fikry huomaa, että arvokas Edgar Allan Poen runokokoelma, hänen eläkevakuutuksensa, on varastettu. Elämään pettynyt Fikry alkaa taas pitkästä aikaa juosta ja koska liikkeessä ei ole enää mitään varastamisen arvoista, Fikry jättää oven auki juoksulenkkiensä ajaksi. Päätös mullistaa Fikryn elämän.

Eräänä perjantaina lenkiltä palatessaan Fikry löytää liikkeestä 2-vuotiaan Maya-tytön. Mayan mukana on lappu, jossa Mayan äiti kertoo ettei hän pysty enää huolehtimaan lapsesta, mutta hän haluaa Mayasta kasvavan lukija. Toisen ihmisen tekemän luopumisen johdosta Fikry puolestaan tulee saamaan paljon. Hänestä tulee isä, kirjakaupassa aletaan pitämään lukupiirejä ja Fikrystä tulee omana itsenään tärkeä osa pientä yhteisöä. Onnettarella on kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Fikryllä on rinnallaan perhe, luotettavia ystäviä ja liikekin menestyy. Kaikilla on kuitenkin oma elämänpolkunsa ja Fikryn elämänpolku alkaa viemään häntä yllättävään, peruuttamattomaan suuntaan.

Tarina on aika klassinen. Puolisonsa menettänyt ihminen löytää taas elämäänsä valon, mutta onni tulee olemaan katkeransuloista. Sekaan on ujutettu muutama hieman yllättäväkin käänne, joten ihan ennalta arvattava tämä ei suinkaan ollut, mutta toisaalta kirjailija vähän vesitti tarinan liian pikkuvanhalla tytöllä. Maya on jo taaperoiässä ajatusmaailmaltaan kypsä ja jollain tapaa hyvin aikava, joten tässä oli merkillinen ristiriita joka yllättävän paljon ärsytti. Ristiriita taitaakin olla paras sana kuvaamaan omaa lukukokemustani. Toisaalta tarina on pinnallinen, jotenkin perusamerikkalainen nyyhkytarina, mutta toisaalta paikka paikoin löytyy ihan pohdintaakin eletystä elämästä ja elämästä ylipäätään. En sano kirjaa kivaksi pikku välipalaksi, mutta menee sarjaan kevyttä ja viihdyttävää kesäillan lukemista.

Jälkisanat:

En mitenkään ihastunut kirjaan, mutta tarina herätti kiinnostukseni kirjailijan tuotantoa kohtaan. Saadakseni paremman käsityksen lukisin mielelläni kirjailijan jonkin toisen kirjoittaman kirjan, mutta ilmeisesti hänen kahdeksasta teoksestaan on suomennettu vain tämä Tuulisen saaren kirjakauppias. Toisaalta en tämän perusteella ihmettele jos kirjoja ei ole koettu kääntämisen väärtiksi, mutta toisaalta on vähän harmikin jos päätökset tehdään yhden kirjan menekin perusteella.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 16. Kirjassa luetaan kirjaa.

Ei kommentteja: