Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Hidas kuolema

Schepp, Emelie (2018): Hidas kuolema. Suom. Meri Ala-Tauriala. HarperCollins Nordic. E-kirja, vastaa painettuna 414 s.

Hidas kuolema on Jana Berzelius-sarjan kolmas osa ja tähän mennessä on suomennettu:

2.     Valkoiset jäljet

”Maaliskuisena aamuna löytyy nainen asunnostaan vakavasti pahoinpideltynä. Ensihoitajat tekevät kaikkensa pelastaakseen potilaan, mutta tämä menehtyy matkalla sairaalaan. Kun uhreja tulee lisää, kammottava totuus alkaa vähitellen paljastua: kyse on sarjamurhaajasta. Kun syyttäjä Jana Berzelius saa tutkinnan vastuulleen, aluksi järjettömiltä näyttäneet murhat alkavat vaikuttaa julman suunnitelmallisilta teoilta. Kuka on raakojen murhien takana? Jana aikoo selvittää totuuden yhdessä rikosylikomisario Henrik Levinin ja rikoskomisario Mia Bolanderin kanssa. Samaan aikaan Jana joutuu kasvokkain menneisyyteensä kuuluvan henkilön kanssa, joka pakottaa hänet ylittämään lain rajat.”

Edellisten osien tavoin tämä kolmaskin perustuu silmittömälle väkivallalle sekä Jana Berzeliuksen ja Danilo Peñan kissa-hiirileikille. Tällä kertaa Danilo on pahasti niskan päällä ja Janan on menneisyytensä paljastumisen uhalla keksittävä, miten saa Danilon kuiville mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Jos kirjalta haluaa taidokasta kerrontaa tai juonen punontaa, niin sitä tämäkään osa ei tarjoa. Hidas kuolema on puhdas skandidekkari, jossa lajityypille ominaisesti panostetaan julmalla tavalla toteutettuihin murhiin ja sosiopaattimurhaajan jahtaamiseen. Tosin Jana Berzelius-sarja saa ripauksen lisämaustetta syyttäjästä, joka tutkinnan ohella listii vasemmalla kädellä pahiksia ja oikealla peittelee jälkikään.

Mikä ihme sarjassa on sitten niin kiehtovaa, että hankin aina uuden osan? En oikein osaa sanoa. Rakastan kirjasarjoja ja aina uuden osan ilmestyttyä minussa herää pieni toivo siitä, että taustatarinassa tällä kertaa tapahtuisi jotain kehitystä. Valitettavasti tämä sarja tuntuu kolmen osan jälkeen polkevan paikoillaan. Perusasetelma on se, että Danilo hankkii Janan kiipeliin, mutta molemmat putoavat aina tavalla tai toisella jaloilleen. Poliisikaksikko Henrik Levin ja Mia (Maria) Bolander puolestaan saavat vaihtelevasti tilaa, mutta molemmista hahmoista puuttuu syvyys. Hyvä poliisi Henrik Levin on väsynyt mutta onnellinen aviomies ja isä, paha poliisi Mia Bolander puolestaan roikkuu baareissa iskemässä itselleen seuraa. Toivoisinkin enemmän panostusta henkilöhahmoihin eikä minua haittaisi ollenkaan, vaikka se tapahtuisi raakojen väkivaltakohtausten kustannuksella.

Jälkisanat:

Minulla on merkillinen viha-rakkaussuhde tähän sarjaan enkä epäile sekuntiakaan, ettenkö hankkisi neljättä osaa. Tarina etenee siinäkin varmasti edellä mainitun tutun kaavan mukaan, koska Jana ja Danilo eivät voi selvittää välejään lopullisesti ennen viimeistä osaa tai muuten tarinalta lähtisi pohja. Ainoa jännitettävä asia siis on, että minkälaisia uusia murhatapoja dekkaristi on keksinyt.

Ei kommentteja: