maanantai 24. syyskuuta 2018

Miss You

Eberlen, Kate (2018): Miss You. Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 479 s.

”Rolling Stones laulaa: "I've been holding out so long, I've been sleeping all alone, Lord I miss you." Myös Tess ja Gus kaipaavat toisiaan - mutta he eivät vain ole vielä koskaan tavanneet kunnolla...

Ensimmäisen kerran heidän polkunsa risteävät ohimennen Firenzessä. Silloin 18-vuotias Tess on interreilaamassa parhaan ystävänsä kanssa, Gus matkalla isoveljensä menetystä surevan perheensä kanssa.

Tulevien 16 vuoden aikana elämä heittää molemmat odottamattomiin suuntiin. Väärään ammattiin, yllätysvanhemmaksi, vieraaseen sänkyyn, epätoivoon. Monta kertaa he miltei kohtaavat. Mutta jos kohtalo voi pitää erillään kaksi kuin toisilleen luotua ihmistä, ehkä se voi myös tuoda heidät uudelleen yhteen.

Kate Eberlenin menestysromaani Miss You on vastustamattoman romanttinen ja elämänmakuinen kertomus kohtalon oikuista; siitä, miten elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kirja on täysosuma kaikille Sinä päivänä ja Kerro minulle jotain hyvää -romaaneihin ihastuneille.”

Miss You, Ikävoin Sinua, Kaipaan Sinua. Kirjan otsikko ei aivan vastaa tekstiä, vaikka Gus toisinaan muisteleekin nuorena miehenä Firenzessä kohtaamaansa tyttöä, Tessiä. En tosin aio paljastaa juonesta yhtään tämän enempää, koska esittelyteksti kertoo kaiken olennaisen, eikä siihen ole mitään lisättävää.

Kerronta on sujuvaa ja kaunista, eikä sivuja kääntäessä siirappi tartu sormiin. Jos romanttinen romaani määritellään niin, että kahden ihmisen rakkauden välissä on ylitettäviä esteitä ennen kuin he saavat toisensa, niin tämä ei kuitenkaan ihan täytä kriteereitä. Pikemminkin kirja kertoo kahden eri ihmisen elämäntarinan ja molempien tarina sisältää niin luopumista kuin sopeutumistakin.

Hahmot eivät ole pinnallisia eikä tarina ole vailla yllätyksiä, mutta kirjailija ei mielestäni tavoita samaa koskettavuutta ja inhimillisyyttä kuin esimerkiksi David Nicholls. Kerronnasta puuttuu arjen nokkela dialogi, samoin kuin ajatuksia herättävät havainnot ihmiselämään liittyen. Jos minun pitäisi kuvailla kirjaa yhdellä sanalla, niin sanoisin empimättä sen olevan mietitty. Hyppysellinen traagisuutta, pieni ripaus romantiikkaa, kourallinen pettymyksiä ja aavistus toivoa höystettynä hyvin harkitun tuntuisella kerronnalla saa aikaan ihan viehättävän tarinan, josta en muista muutaman päivän päästä juuri mitään.

Jälkisanat:

Kirjailijan sivujen mukaan häntä on aina kiehtonut se, kuinka monta ihmistä kohtaammekaan päivän aikana. Kuinka monen ihmisen elämä koskettaa meidän elämäämme usein vain hyvin pienen hetken. Tästä pohdinnasta sai alkunsa kirjan päähenkilöt Gus ja Tess ja pikkuhiljaa alkoi kirjan punainen lanka muotoutua.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 10. Ystävän tai perheenjäsen sinulle valitsema kirja.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Lemmikki

Grebe, Camilla (2018): Lemmikki. Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 507 s.

Brutaali murha ja muutama kylmä talviviikko pienessä Ormbergin kylässä Sörmlandissa yhdistää kolme ihmistä. Poliisi Malinin, joka on suunnitellut uransa ja elämänsä etukäteen valmiiksi. Profiloija Hannen, jonka vaivana ja huolena on alati paheneva muistisairaus. Nuoren Jaken, joka on valmis varjelemaan omaa salaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä. Murhan selvittäminen on hengenvaarallista heistä itse kullekin, ja se myös muuttaa heidän elämänsä perusteellisesti. Totuus on hinnaltaan kallis, mutta joskus vain pahin pelko johtaa todelliseen rohkeuteen. Lemmikki kertoo niistä valheista, joita kerromme toisille, ja niistä, joihin päätämme itse uskoa. Se on itsenäinen jatko-osa kriitikoiden ja lukijoiden ylistämälle Kun jää pettää alta -kirjalle.

Camilla Greben esikoisjännäri Kun jää pettää alta oli yksi parhaita viime vuonna lukemiani dekkareita ja odotukset olivat korkealla tämän uusimman kirjan osalta. Kerronta on edelleen sujuvaa ja juoni tiivistyy mukavasti mitä pidemmälle lukee, mutta tarina ei temmannutkaan minua mukaansa. Lukeminen itse asiassa maistui ajoittain vähän puulta, eikä kirjaan tarttuminen erityisemmin houkutellut.

Siinä missä ensimmäisessä kirjassa oli jännittävä ja kekseliäs tarina, niin tässä murhan lisäksi käsitellään yhteiskunnallisesti ajankohtaisia teemoja, kuten maahanmuuttoa ja työpaikkojen siirtymistä Kiinaan. Teemat ovat tuttuja kotimaisestakin mediasta ja vaikka aiheet ovat tärkeitä, niin tarina ei tarjonnut niihin mitään uutta tai muutoin raikasta tulokulmaa. Kantaväestö syrjii maahanmuuttajia, työpaikkoja siirtyy halvemman palkkatason maihin ja maaseutu autioituu.

Dekkaristi laajensi myös henkilögalleriaa, mutta henkilökuvaukset eivät mielestäni yllä edellisen kirjan tasolle. Erityisesti minua närästi se, miten pitkälle edennyttä dementiaa sairastava Hanne Lagerlind-Schön ei muista mitä muutama minuutti aiemmin on tapahtunut, mutta päiväkirjaansa Hanne kuitenkin kirjoittaa tapahtumia ja tuntojaan useamminkin tunnin takaa. Tässä on häiritsevä ristiriita, vaikka jännityksen ylläpitämisen kannalta Hannen päiväkirjamerkinnöillä onkin merkittävä rooli.

Olen miettinyt miksi tämä jäi lukukokemuksena jotenkin vaisuksi ja ehkäpä tässä kompastuttiin siihen, että tarina kiedottiin niin voimakkaasti yhteiskunnallisten asioiden ympärille. Yleisessä keskustelussa näihin aiheisiin liittyy tietyt ominaispiirteet ja siten tietyt rajat, joita on tavallaan noudatettava uskottavuuden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Ruotsalaiset eivät esimerkiksi ole yhtään sen maahanmuuttomyönteisempi kuin suomalaisetkaan, joten näin ollen dekkarissa on oltava perussvensson, jonka mielestä työpaikan siirtyminen Aasiaan ja työttömyys on naapurissa asuvan maahanmuuttajan syytä. Isot ja merkittävät teemat ehkä rajoittivat liikaa mielikuvitusta ja luovuutta, jotka taas pääsivät valloilleen ihan eri tavalla ensimmäistä kirjaa kirjoittaessa. Mene ja tiedä, pitäisi kysyä dekkaristilta.

Jälkisanat:

Lemmikki on vuonna 2017 valittu Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi ja tänä vuonna Pohjoismainen dekkariseura palkitsi kirjan Lasiavain-palkinnolla. Dekkari on kyllä saamiensa palkintojensa väärti, joten suosittelen lukemaan vaikka en itse täysin lämmennytkään.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa.