Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Elävät ja kuolleet Winsfordissa

Nesser, Håkan (2018): Elävät ja kuolleet Winsfordissa. Suom. Aleksi Milonoff. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 442 s.

Tähän mennessä suomennetut Håkan Nesserin kaupunkisarjan kirjat ovat:

2.     Taivas Lontoon yllä
3.     Elävät ja kuolleet Winsfordissa

”Håkan Nesserin romaani Elävät ja kuolleet Winsfordissa kertoo yrityksestä paeta omaa elämää. Tehdä tilit selviksi. Mahdollisuudesta aloittaa alusta, vaikkei ehkä olekaan enää aivan nuori.

Eräänä marraskuisena iltana Winsfordin pikkukylään Lounais-Englannissa saapuu salaperäinen nainen koiransa kanssa. Hän asettuu ränsistyneeseen taloon kylän reunalle, vaeltelee nummella orapihlajien, sumun ja villihevosten keskellä, ja on vakaasti päättänyt elää pidempään kuin koiransa. Naisella on synkkä menneisyys. Mitä on tapahtunut hänen miehelleen? Onko tämä vielä elossa? Kuka mies oikein oli, ja mitä tapahtui Marokon-matkalla 30 vuotta aiemmin? Ja onko joku naisen kannoilla?”

Maria Holinek on koiransa Castorin kanssa matkalla Winsfordin kylästä vuokraamalleen mökille ja Marian tarkoituksena on viettää puoli vuotta parantavaa erakkoelämää. Hyvin nopeasti lukijalle käy kuitenkin selväksi, että ruotsalaisena kirjailijana, Maria Andersonina, itsensä esittelevän Marian aikomus ei olekaan keski-ikäisenä naisena summata elettyä elämäänsä ja harrastaa itsetutkiskelua, vaan hän yrittää piiloutua. Tämän enempää en juonesta paljasta, saatte lukea itse ja nauttia.

Håkan Nesser on punonut ovelan tarinan, jossa jännite säilyy loppuun asti siitä huolimatta, että itse rikos paljastetaan hyvin nopeasti romaanin alussa. Tämä on kuitenkin perusta, jonka päälle jännitys rakennetaan sinne tänne sirotelluilla yksittäisillä tapahtumilla, joista jotkut jättävät sydämen lyönnin väliin ja toiset saavat pidättämään hengitystä. Erityisesti pidin siitä, miten tarinaan on saatu vaihtelua Marian miehen kymmenien vuosien takaisilla päiväkirjamerkinnöillä, joista sukeutuikin aivan oma, pääjuoneen kuitenkin sopiva tarina.

Kaupunkisarjan muiden kirjojen tapaan Håkan Nesserin kirjoitustyyli on omintakeinen etenkin salamyhkäisyydessään, jota Nesser pystyy ylläpitämään aina loppuun saakka. Kirjailija ei tässäkään loppuratkaisussa selitä aivan kaikkea, vaan jättää aukon lukijan itsensä täytettäväksi. Aukkojen täyttäminen ei ole ollut minulle aina ihan helppoa, mutta tässä kirjassa oli matkan varrella tarpeeksi selviä vihjeitä, joten minäkin osasin yhdistää aiempia tapahtumia kertakaikkisen nerokkaaseen loppuratkaisuun.

Jälkisanat:

Kaikki kaupunkisarjan osat ovat itsenäisiä romaaneja, joita yhdistää ainoastaan samantyyliset kirjan kannet. Nähtäväksi jää kuinka monta osaa sarjaan tulee, mutta odottaisin jatkoa ainakin kirjasta Elva dagar i Berlin.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 36. Kirjassa ollaan yksin

Ei kommentteja: