Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Lopotti

Kinnunen, Tommi (2016): Lopotti. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 368 s.

"Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo." Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli? Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.”

Lopotti on itsenäinen jatko-osa Neljäntienristeykselle ja siinä missä Neljäntienristeys on sukuromaani, niin Lopotissa päähenkilöinä ovat pienenä sokeutunut Helena ja hänen veljenpoikansa Tuomas.

Helenan isä Onni päättää, että Helenan on opittava toimimaan itsenäisesti ja Helena lähetetään sokeainkouluun Helsinkiin. Onnin tekemä päätös samoin kuin kouluaikaiset kokemukset jättävät Helenaan hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteet, jotka eristävät Helenan lähes täysin lapsuudenperheestään. Aikuisena Helena opiskelee pianonvirittäjäksi ja löytää aviopuolison, mutta lapsettomuus langettaa ikävän varjon avioliiton ylle. Helena joutuu ottamaan vastaan puolison, Karin, pettymyksen ja vihan tunteet ja lopulta pari päätyy eroon, josta puolestaan alkaa Helenan alamäki.

Helenan veljenpoika Tuomas taas huomaa teini-ikäisenä olevansa homo ja päättää hakea opiskelemaan etelään. Etelässä Tuomaksella on tilaa tutkia itseään samoin kuin ympäröivää maailmaa ja lopulta Tuomas löytää rinnalleen Oskun. Tuomasta jännittää miten perhe suhtautuu tietoon, mutta Osku toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi sukuun ja Tuomas saa kuulla isoisänsä Onnin tarinan. Elämä onkin muuten mallillaan, on hyvä työpaikka pankissa ja kumppani, mutta lapsi täydentäisi onnen.

Pidin hurjasti Neljäntienristeyksestä, itse tarinasta ja kauniista kielestä, mutta Lopottiin en pääse sisälle, vaikka pidän kerrontaa edelleen samalla tavalla kauniina. Neljäntienristeys kosketti traagisuudellaan ja sitä samaa on ehkä yritetty hakea tässäkin, mutta siinä missä Onni on lempeä ja Maria itsenäinen tahtonainen, niin Helena ja Tuomas jäävät latteiksi, mitään suurempia tunteita herättämättömiksi ja itse tarina liian mustavalkoiseksi vastakkainasetteluksi ”erilaiset vastaan normaalit”. Molempien kirjojen kautta voi kuitenkin peilata yhteiskunnassa tapahtunutta asenteiden muutosta ja tämä jäi Lopotin anniksi.

Jälkisanat:

Lopotti on valittu vuoden 2016 Finlandia-ehdokkaaksi ja saman vuoden joulukuussa vammaisjärjestö Kynnys ry myönsi romaanille kunniamaininnan. Kirja on varsin ansiokas, vaikka minä en tälle lämmennytkään.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Ei kommentteja: