Koonti luetuista kirjoista

lauantai 26. tammikuuta 2019

Sisar talossani

Olsson, Linda (2017): Sisar talossani. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 243 s.

”Costa Bravan rannikolla sijaitsevassa talossa Maria odottaa levottomana sisarpuoltaan Emmaa kylään. Aina toisilleen etäisiksi jääneet naiset ovat nähneet viimeksi kaksi vuotta sitten äitinsä muistotilaisuudessa. Sen jälkeen Maria on rakentanut itselleen uuden elämän uudessa paikassa, avarassa talossaan meren äärellä. Mariasta tuntuu, että Emma tunkeutuu luvatta hänen yksityisalueelleen, häiritsee hänen elämänsä hiljaista tasapainoa. Eikä hän ole valmis puhumaan siitä, mistä olisi puhuttava. Vaivaannuttavien keskustelujen sijaan siskokset lähtevät kävelyretkille, pulahtavat Välimereen, viettävät aikaa talon ilta-auringossa kylpevällä terassilla. Hapuillen syvenevät keskustelut tuovat heitä vääjäämättä lähemmäs toisiaan. Lopulta heidän on yhdessä etsittävä sanat kipeille muistoille, jotka nousevat pintaan voimalla jota ei voi enää hallita.”

Minulla ei ole esittelytekstiin mitään lisättävää, mutta toisaalta tarina ei olekaan varsinaisesti juonivetoinen kertomus, vaan romaanissa tarkastellaan nyt aikuisten sisarpuolten vaikeita välejä.

Keski-ikäinen Maria on etäännyttänyt itsensä jo nuorena tyttönä lapsuudenperheestään. Äidille tytöt olivat Marian mielestä keino sitoa puoliso itseensä, mutta aitoa välittämistä tai kiintymystä ei ollut. Kaksossisarensa Amandan Maria taas koki toiseksi puolikkaakseen ja kun perheeseen syntyi nuorimmainen Emma jota Amanda hoiti ja hoivasi, Maria tunsi puolet itsestään kadonneen ja Amandan hylänneen hänet. Tunteen hän purki Emmaan kohtelemalla Emmaa kuin ilmaa, eikä Marialla ole ollut minkäänlaista halua tutustuta sisarpuoleensa edes aikuisena.

Emma puolestaan on lapsena janonnut Marian huomiota ja toivonut Marialta turvaa tunnekylmässä kodissa. Siinä missä Maria ei ole voinut sietää Emmaa, niin Emma taas on kaivannut suunnattomasti Mariaa. Emma kokee, että Maria on lapsena haastanut kaksoissiskoaan vain katsoakseen valitseeko Amanda Marian vai Emman ja jos asiat eivät ole menneet niin kuin Maria toivoo, niin Maria on vain mennyt menojaan kenestäkään välittämättä. Emma syyttääkin Mariaa siitä, että Maria ei ole koskaan antanut ihmisten selittää mistä on kyse, vaan on aina kuvitellut tietävänsä kaikkien syvimmät tunteet.

Aluksi Marian ja Emman keskustelut ovat hyvin väkinäisiä ja kohteliaita, mutta lopulta sisarten on kohdattava yhteinen kipeä muisto ja tämä on käännekohta heidän keskinäisessä suhteessaan. Emma saa kertoa miten hän on kokenut lapsuutensa tapahtumat ja Maria puolestaan ymmärtää syyttäneensä Emmaa koko elämänsä. Ensin Amandan varastamisesta ja sitten myöhemmin eräästä tapahtumasta, jota Emma ei olisi voinut mitenkään estää.

Kirjailija osaa hyvin todentuntuisesti kuvata kahden sisaruksen tulehtuneita välejä. Tarina nostaa erityisen hienosti esiin hiljaisen molemminpuolisen kaunan, eikä tapaamisen epämiellyttävyys jää lukijalle epäselväksi. Marian ja Emman välisen jännitteen suorastaan tunsi, vaikka he kohtelevatkin toisiaan hyvin tahdikkaasti ja useamman päivän ajan vain varovasti tunnustelevat maaperää. Romaani onkin ajatuksia herättävä kuvaus sellaisesta sisaruudesta, jossa sisarus ei olekaan ollut rikkaus.

Jälkisanat:

Lukiessani pohdin sisarussuhdetta. Sisarustenhan pitäisi olla toistensa tuki ja turva, ellei jokin perintöriita heitä sitten aikanaan aikuisena erota. Toisen lapsen hankintaakin monesti perustellaan sillä, että ensimmäiselle halutaan kaveri. Tajusin ettei koskaan puhuta sellaisesta tilanteesta, jossa yksi jo lapsesta asti inhoaisi sisarustaan tai sisaruksiaan. Ymmärrän kyllä, että ajatus on jotenkin niin luotaantyöntävä, että tällaista ei juurikaan halua miettiä julkisesta keskustelusta puhumattakaan.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.

Ei kommentteja: