tiistai 26. helmikuuta 2019

Kolmen kappaleen probleema

Liu, Cixin (2018): Kolmen kappaleen probleema. Suom. Rauno Sainio. Aula & Co. E-kirja, vastaa painettuna 444 s.

Kolmen kappaleen probleema on Muistoja planeetta maasta -trilogian ensimmäinen osa. Tähän asti on suomennettu:

1.     Kolmen kappaleen probleema

”Vuonna 1967 Kiinassa roihuaa. Kun ihminen näyttää kulttuurivallankumouksen tuoksinassa nuorelle Ye Wenjielle pimeän puolensa, saa alkunsa tapahtumien sarja, joka suistaa raiteiltaan Maan ja koko ihmiskunnan kohtalon. Uudella vuosituhannella nanotutkija Wang Miaon verkkokalvolle ilmestyy lähtölaskenta, jonka lopussa häämöttää ahdistava arvoitus. Samaan aikaan tiedemiesten sarjaitsemurhaa tutkiva Pekingin poliisi pyytää häntä soluttautumaan epäilyttävän tiedeyhdistyksen riveihin. Tutkimukset johtavat salaperäiseen verkkopeliin, jonka virtuaalimaailma on kolmen ennalta arvaamattoman auringon armoilla. Pelaajan tehtävänä on ennustaa aurinkojen radat ja ratkaista kolmen kappaleen probleema. Samalla peli kätkee taakseen avaimen myös kaikkeen muuhun: lähtölaskentaan, tiedemiesten itsemurhiin, tähtienväliseen salaliittoon sekä uhkaan, joka saattaa ajaa ihmiskunnan sukupuuton partaalle.”

Tarina alkaa vuodesta 1967, jolloin astrofysiikkaa opiskeleva Ye Wenjie todistaa professori-isänsä brutaalin tapon kamppailuistunnon aikana. Kulttuurivallankumouksen aikana vanhempien synnit seuraavat heidän lapsiaan ja Ye Wenjie on onnekas päästessään edes rakennuskomennuskunnan riveihin Hingganvuorille. Vuorilla Ye Wenjie ei ole voinut olla huomaamatta valtavaa parabolista antennia, joka sijaitsee Tutkahuipuksi nimetyssä armeijan tukikohdassa ja komennuskunnassa kokemansa petoksen jälkeen, Ye Wenjie saa vielä mahdollisuuden siirtyä tukikohtaan ja hyödyntää erikoisosaamistaan. Vuosien saatossa Ye Wenjiestä tulee teknisen työn selkäranka ja vähitellen hänet vihitään tukikohdan salaisuuksiin, eikä Ye Wenjie saata uskoa onneaan. Hän saa kostonsa.

Nykyhetkessä 38 vuotta myöhemmin nanomateriaalientutkija Wang Miao puolestaan pyydetään neuvonpitoon, koska useat eturivin tutkijat ovat lyhyen ajan sisällä tehneet itsemurhan ja heitä yhdistää akateemisissa piireissä mainetta saavuttanut yhdistys nimeltään Tieteen rajaseutu. Yhdistyksen tavoite on luoda uudenlaista tieteellistä ajattelutapaa, mutta ilmeisesti se onkin vain murtanut tutkijoiden mielen ja Wang Miaon tehtävänä olisi toimia myyränä. Wang Miao empii ja ajattelee kokousosallistujien ylireagoivan, mutta siinä vaiheessa kun hän näkee lähtölaskennan numeroiden pyörivän tauotta silmiensä edessä, hän on pakotettu toimimaan.

Wang Miaon ystävätär Shen Yufei ohjaa Wang Miaon virtuaalipeli Three Bodyn maailmaan. Pelin idea on käyttää älyä, tutkia pelissä esiintyviä luonnonilmiöitä ja löytää kaava kolmen kappaleen liikkeelle. Wang Miaolle selviää, että Tieteen rajaseutu värvää jäseniä pelin kautta, mutta järjestön missiona ei suinkaan ole tieteellisen ajattelun kehittäminen, vaan he pitävät perustutkimusta uhkana hankkeelleen. Moraalisen tietoisuuden saavuttaakseen ihminen tarvitsee avukseen voimia, jotka ovat peräisin maan ulkopuolelta ja kutsu on vastaanotettu. Ihmiskunta onkin nyt tilanteessa, jossa edes Jumala ei pysty enää itseään varjelemaan.

Tarina yhdistää nerokkaalla tavalla palan Kiinan historiaa, eksaktin tieteen, nurkan takana väijyvän globaalin ekokatastrofin ja avaruusolennot. Kerronta on asiallista, sujuvaa ja menneisyys sekä nykyisyys kulkevat jouhevasti lomittain. Henkilöissäkin on mukavasti persoonallista särmää eikä yllätyksiä puutu, mutta kaikesta tästä huolimatta jouduin lukemaan pätkissä. Kirja sukeltaa monin paikoin sen verran syvälle ja pitkästi astrofysiikkaan, että tieteenalasta mitään ymmärtämättömänä lukeminen oli ajoittain raskasta. Hengähdystaukojen ottaminen kuitenkin auttoi ja palautti tarinan kiinnostavuuden. Kolmen kappaleen probleema on eittämättä palkintonsa ansainnut ja todennäköisesti tulen lukemaan kaksi seuraavaakin osaa, vaikka scifi muuten kirjallisuudenlajina ei lukemistooni kuulukaan.

Jälkisanat:

Liu Cixin on kiinalainen kirjailija, joka on voittanut useita palkintoja, muun muassa yhdeksän kertaa Kiinan tärkeimmän Galaxy Award -scifipalkinnon. Muistoja planeetta Maasta -trilogian avausosalle Kolmen kappaleen probleema myönnettiin Hugo-palkinto vuonna 2015. Liun teoksia on Kiinassa myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta ja trilogiasta on tullut kansainvälinen ilmiö.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tyrskyt

Gallay, Claudie (2019): Tyrskyt. Suom. Titia Schuurman. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 479 s.

”Normandian uloin niemenkärki, La Hague, on kylä meren ja tuulten sylissä. Tyrskyjen kertoja on muukalainen, lintujen tutkija - nainen, joka ei haluaisi katsoa taaksepäin. Kevätmyrskyn puhjetessa hän kohtaa satamaravintolan terassilla miehen, joka on tullut La Hagueen etsimään menneisyyttään. Tyrskyt tutustuttaa lukijan ranskalaisen syrjäkylän sulkeutuneisiin mutta kiehtoviin asukkaisiin. Lintujen tutkija ajautuu selvittelemään neljänkymmenen vuoden takaisen haaksirikon arvoitusta. Mitä tuona yönä oikein tapahtui, kun majakka ei johdatellutkaan venettä turvallisesti takaisin kotisatamaan?”

Caenin ornitologian laitoksella työskentelevä kertoja on muuttanut La Hagueen puoli vuotta aiemmin toipuakseen menetyksestä. Kylässä syntynyt Lambert Perack puolestaan on palannut vaatimaan vastauksia kysymyksiinsä yöstä, jona majakan valo oli sammunut ja Perack menettänyt vanhempansa sekä pikkuveljensä. Traaginen onnettomuus ei niinkään heti herätä nimettömän kertojan mielenkiintoa, mutta sisäänpäin kääntyneelle ja omista asioistaan vaitonaiselle kertojalle on helppo puhua hieman sivu suunsa. Ihmisen luontainen uteliaisuus viekin kertojasta lopulta voiton ja vähitellen hänelle paljastuu niin kyläläisten salaisuudet, kuin monet murheelliset ihmiskohtalotkin.

Tyrskyt on romaani, johon oli kertakaikkinen nautinto arjen keskellä upota. Kerronta on rauhallista ja hieman toteavaakin, mutta ei mitenkään viipyilevää tai monotonista. Suurten tunnemyrskyjen sijaan jännite ja erilaiset tunnelmat luodaan hienoilla luontokuvauksilla, mielenkiintoisilla henkilöillä ja heidän keskinäisillä suhteillaan. Erityisesti pidin kuitenkin kirjailijan tavasta kuljettaa juonta. Kaikkia irtonaisia langanpätkiä ei solmittu kirjan lopussa pikapikaa yhteen, vaan asiat saivat selityksiä tarinan edetessä. Loppuunkin riitti vielä yllätyksiä, joten romaani piti hienosti otteessaan viimeiselle sivulle asti ja kirjan kannet suljettuani nenään jäi leijumaan meren tuoksu.

Jälkisanat:

Claudie Gallay on julkaissut kymmenen romaania, joista suomeksi ovat ilmestyneet Tyrskyt (Avain 2010, WSOY 2019), Rakkaus on saari (Avain 2011) ja Odottamaton kauneus (WSOY 2019).

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

tiistai 19. helmikuuta 2019

Kadonneet sielut

Kamal, Sheena (2018): Kadonneet sielut. Suom. Hanna Arvonen. HarperCollins Nordic. E-kirja, vastaa painettuna 349 s.

”Tummasävyinen kriitikoiden ylistämä teos, joka menee ihon alle. Viisitoista vuotta sitten Nora Watts antoi vastasyntyneen tyttärensä adoptoitavaksi. Nyt adoptiovanhemmat soittavat ja pyytävät häneltä apua. Nora lähtee vastentahtoisesti sateisesta Vancouverista Kanadan lumisten vuoristojen kautta saarelle, jossa hän joutuu kohtaamaan suurimman pelkonsa. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen lapsen, jota hän ei koskaan halunnutkaan.”

Nora Wattsin elämä on ollut vaikea, mutta vähitellen Nora on kuitenkin saanut elämän syrjästä kiinni ja jäljittää nyt työkseen kadonneita ihmisiä. Katse on suunnattu tulevaisuuteen mutta menneisyys on merkillinen asia, sitä harvoin pääsee pakoon ja sen saa tuta myös Nora. Nora järkyttyykin pahanpäiväisesti, kun hän saa puhelun 15 vuotta aiemmin adoptioon antamansa tytön adoptioisältä. Teini-ikäinen Bonnie (Bronwyn) Walsh on karannut, mutta poliisi ei ota tytön katoamista vakavasti aiempien karkureissujen takia. Vanhemmat ovat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tämän kertaisessa katoamisessa on jotakin epätavallista ja tyttö saattaa hyvinkin olla pulassa.

Nora ei millään tavalla lämpene ajatukselle karkurin hakemisesta kotiin, mutta hän alkaa ihmetellä miksi yksityinen turvallisuuspalvelu on kiinnostunut Walsheista. Noran ammattiminä herää ja pikkuhiljaa tutkimustensa edetessä Nora tajuaa, ettei Bonnie ole suinkaan kadonnut vapaaehtoisesti. Noran onkin löydettävä Bonnie ennen kuin on liian myöhäistä, mutta samalla hänen on myös tehtävä pelottava matka omiin muistoihinsa.

Sheena Kamalin kerronta on sujuvaa ja juoni etenee mukavasti pyöritellen erilaisia vaihtoehtoja lukijan hämmentämiseksi. Tarina ei kuitenkaan rönsyile, vaan pysyy hyvin paketissa ja käänteet saavat jatkamaan lukemista. Olisin kuitenkin kaivannut rikkaampaa kuvailua ja kieltä. Teksti on minusta tylsän tasapaksua ja Nora Wattsiin puhalletaan henkeä ainoastaan silloin, kun hän joutuu selkä seinää vasten. Toinen asia mistä en pitänyt on Noran karkeus. Noran elämä on ollut kurjaa ja tämä selittää tietyn kovuuden, mutta kuka kutsuu lemmikkiään huoraksi? Minulle jäi tunne, että kirjailija on jollain tapaa täysin oman mukavuusalueensa ulkopuolella tämän päähenkilönsä kanssa ja totean vain, että Lisbeth Salanderin ei suinkaan tarvitse vapista Nora Wattsin edessä.

Jälkisanat:

Kirjaa on ilmestynyt jatko-osa nimeltään It all falls down ja tässä tarinassa Nora Watts etsii totuutta isästään. Minun kirjamakuni kuitenkin näyttää eroavan perustavanlaatuisesti pohjoisamerikkalaisten rikoskirjailijoiden tyylistä kirjoittaa, joten taidan passata mahdollisen suomennoksen, vaikka tarina itsessään voisikin olla mielenkiintoinen.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kosken kahta puolta

Järvelä, Jari (2018): Kosken kahta puolta. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 200 s.

”Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.

7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan. Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.”

Seitsemänvuotias Jari viettää kesäpäiviä Vammalassa. Ensin Voiton-mummin luona, jonka vanhemmat olivat punaisia ja sitten valkoisten puolella olleen Sofia-mummin. Nälkälänmäen puolella asuvan Voiton-mummin mielestä Mannerheim on lahtareiden keisari, joka tappoi heidän naapurinsa ja raiskasi naiset. Keskustassa asuvan Sofia-mummin mielestä Mannerheim taas oli sotilas isolla ässällä ja Marski onkin ainoa mies, jonka edessä Sofia suostuu riisuutumaan aviomiehensä Yrjön kuoleman jälkeen. Tämä tosin on Jarin äidin lakoninen letkautus anopistaan.

Mummoloissa Jari näennäisesti puuhailee omiaan, mutta lapsen tarkat korvat poimivat lauseita sieltä täältä ja herättää uteliaisuuden. Jari esittää kysymyksiä, mutta etenkin hän kuuntelee ja mielessään sitten yhdistelee asioita niin mummien kertomuksista kuin vähän varkain kuulemistaan lauseista. Pojan mielikuvitus kehittääkin punikkina ammutun Vilho-pojan, joka odottamattomasti ilmestyy Jarille aina silloin tällöin. Vilhosta ei vain saa leikkikaveria vatsassa olevan reiän takia, mutta juttukaverina Vilho on mitä mainioin.

Kiinnostuin kirjasta siitä syystä, että sisällissotaa tarkastellaan lapsen näkökulmasta ja osasin lukemieni arvostelujen perusteella odottaa mielenkiintoista tarinaa. Romaani kuitenkin ylitti kaikki ennakko-odotukseni ja tämä on ehdottomasti lapsen ajatusmaailmasta hienoin kuvaus mitä olen ikinä lukenut ja mitä luultavasti tulen ikinä lukemaan. Jarin kesäpäivien vietto kaikkine pienen pojan aivoituksineen tasapainottavat sopivasti mummien sisällissodan aikaisia kokemuksia ja tuovat raskaan aiheen rinnalle lapsen huolettomuutta ja vähän lämmintä huumoriakin. Mummien kokemusten rinnakkain asettelu puolestaan havahduttaa siihen, että sisällissodan aikana toinen ei ollut toista yhtään sen julmempi ja kokemukset olivat kokijalleen aivan yhtä kauheita, oli hän sitten punainen tai valkoinen. Tarina on hyvä muistutus siitä, että yhtä totuutta ei ole olemassa.

Jälkisanat:

Kirja perustuu kirjailijan oman suvun ja isoäitien kokemuksiin. Kirjassa Voiton-mummina esiintyvä äidinäiti oli sisällissodan aikaan noin kymmenenvuotias ja isänäiti Sofia hieman vanhempi. Sisällissodan aiheuttama syvä juopa ei umpeutunut mummien elinaikana, mutta jonkinlaisena sovinnoneleenä he ovat ainakin kerran käyneet yhdessä kahvilla.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Valhepeli

Ware, Ruth (2018): Valhepeli. Suom. Terhi Kuusisto. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 414 s.

”Luuletko tuntevasi ystäväsi? Ruth Waren maailmanmenestystrilleri vie lukijan synkälle rannikkoseudulle kylään, jonka meri uhkaa nielaista. Mutta merestä nousee myös salaisuuksia…Isa Wilde saa tekstiviestin jota on pelännyt koko elämänsä. Hänen kouluaikaisen ystävänsä tarvitsee kirjoittaa vain kaksi sanaa. Naiset kävivät aikoinaan yhdessä koulua, jossa pelasivat kahden ystävänsä kanssa Valhepeliä - leikkiä jossa voittaja sai ihmiset uskomaan mitä mutkikkaampiin valheisiin. Mutta nyt selviää, että yksi heistä on valehdellut kaiken aikaa. Heidän salaisuutensa uhkaa paljastua.”

”Kymmenen pistettä tosi onnistuneesta huijauksesta. Viisi pistettä hienosta tarinasta tai toisen pelaajan päihittämisestä. Viisitoista pistettä jonkun tosi ylvästelijän peittoamisesta. Mutta ei niillä pistellä ole juuri väliä. Niiden on kai vain…tarkoitus tehdä pelistä hauskempaa.” Yksi sääntö valhepeliä pelaavilla Saltenin yksityiskoulun oppilailla Kate Atagonilla, Thea Westillä, Fatima Qureshyllä ja Isa Wildella on, toisilleen he eivät saa koskaan valehdella. Koulun päättymisen jälkeen teini-ikäisten tyttöjen tiet erkanevat, mutta muskettisotureiden lailla he ovat vannoneet rientävänsä toistensa avuksi. Kaksi sanaa riittää: ”Tarvitsen teitä”.

Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kate lähettää muille pelätyn tekstiviestin ja nelikko kerääntyy Katen luokse Salteniin. Kouluaikaiset tapahtumat uhkaavat syöstä naisten elämät raiteiltaan ja heidän on mietittävä, miten pyristellä itsensä irti 17 vuotta aiemmin kutomastaan verkosta. Kolmelle heistä lopulta karulla tavalla selviää, että valhepeli ei ollutkaan koskaan päättynyt. Yksi on pimittänyt koko ajan muilta totuuden ja hinta valheista on kallis.

Olen aiemmin lukenut Ruth Waren kaksi ensimmäistä romaania ja tämä kolmas, Valhepeli, on kirkkaasti näistä paras. Romaanissa liikutaan sujuvasti menneisyyden ja nykyisyyden välillä ja takaumien kautta pikkuhiljaa avataan naisten yhteistä salaisuutta. Valheilla on pitkät jäljet, mutta tarinasta välittyy myös hyvin todentuntuisesti valehtelun aiheuttama kierre. Valheita on paikattava uusilla valheilla ja paljastumisen pelko on jäytävää. Tarinan vähän pelokas ja jännittynyt tunnelma pitääkin hyvin otteessaan, mutta loppuratkaisun dramaattisuus tuntui vähän liian yliampuvalta muutoin niin realistisessa tarinassa. Loppu ei kuitenkaan mitenkään pilannut lukukokemusta ja tämä psykologinen trilleri oli oikein oivaa talvi-iltojen lukemista.

Jälkisanat:

Päätin toisen kirjan jälkeen, että Ruth Waren kirjat saavat minun puolestani jäädä hyllylle. E-kirjastossa Valhepeli sattui kuitenkin olemaan vapaana suoraan silmien edessä, joten pyörsin pyhän päätökseni ja totean, että Ruth Ware saattaa sittenkin olla minun tyyppiseni kirjailija. Nyt on varauksessa Waren viimeisin romaani Rouva Westaway on kuollut ja googlettelun perusteella se on ollut hurjan pidetty, joten odotukseni ovat sen osalta korkealla.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Exit West

Hamid, Mohsin (2018): Exit West. Suom. Juhani Lindholm. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 188 s.

”Nuorten rakastavaisten pako sekasortoisesta Lähi-Idästä tuo uutisotsikot iholle - riipaiseva tarina rakkaudesta ja luottamuksesta. Nadja ja Saeed kohtaavat iltaluennoilla ja heittäytyvät vähitellen salaiseen suhteeseen maassa, joka on sisällissodan kynnyksellä. Väkivalta yltyy, ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa öisin. Kun tutut kadut muuttuvat pommiräjähdysten ja tarkastusasemien täplittämiksi, he alkavat kuulla huhuja ovista, joista voi livahtaa pois, vaarallisesti ja kovaan hintaan. Nadja ja Saeed tajuavat ettei heillä ole enää muuta mahdollisuutta kuin paeta, ja kotimaa jää taakse. Oudossa ja epävarmassa tilanteessa he yrittävät pitää kiinni toisistaan ja menneisyydestään.”

Iltakoulussa tuotteistamista ja yrityksen imagonrakentamista opiskelevat Saeed ja Nadia tapaavat luennolla. Saeed ihastuu heti, mutta itsenäisyydestään kynsin ja hampain kiinni pitävä Nadia ei heti halua tehdä tuttavuutta. Rauhallisuudellaan ja kohteliaisuudellaan Saeed kuitenkin herättää Nadian kiinnostuksen eikä aikaakaan, kun he alkavat tapailla. Saeedilla ja Nadialla ei ole kuitenkaan aikaa rauhassa tutustua toisiinsa, koska maassa käytävä sisällissota vyöryy vääjäämättä kohti kaupunkia ja heidän on selviydyttävä Sodomaksi ja Gomorraksi muuttuneessa kaupungissa.

Kaupunkilaiset keskustelevat keinoista paeta ja Saeed kuulee huhuja ovista, joiden kautta pääsisi pois kuolemanloukoksi muuttuneesta kaupungista. Ensin molemmat sivuuttavat huhut järjettöminä, mutta kansainvälisten radioasemien myöntäessä ovien olemassaolon, Saeed ja Nadia päättävät ostaa pääsyn ovelle. Ovi johdattaa heidät Kreikkaan Mykenen saarelle, jossa heitä vastassa on pakolaisten meri ja koko maailmassa tilanne on samanlainen, ihmisiä velloo edestakaisin eri mantereilla olevista ovista. Suurin osa pakenee kotimaansa epävakaata tilannetta, mutta toiset taas löytävät oven kautta täysin uuden elämän, jopa rakkauden. Saeed ja Nadia kuitenkin huomaavat, että maanpaossakin arki on selviytymistä ja vaikeudet voivat enemmän erottaa kuin yhdistää.

Tarina sekoittaa todellista epätodelliseen sisällissotineen ja toisiin maihin aukeavine ovineen. Porttina toimivista ovista huolimatta romaani on realistiselta tuntuva kuvaus pakolaisuudesta. Kertomus siitä miten ihmistä ei enää nähdä ihmisenä, vaan jonakuna joka on uhka yhteiskunnalle ja turvallisuudelle samoin kuin siitä millaista on olla pakolainen, persona non grata, joka kantaväestön vastustuksesta huolimatta yrittää aloittaa elämää vieraassa maassa.

Kirjailija on kuitenkin kirjoittanut utopian, jossa länsimaat tavalla tai toisella ratkaisevat pakolaisten ja kantaväestön väliset konfliktit ja mietin, onko esimerkiksi Lontoossa käyttöön otettu aikapankki kirjailijan vinkki pakolaisten sopeuttamiseen ja yhteiskuntarauhan säilyttämiseen. Yhtä kaikki, kerronta on sujuvaa eikä kirjailija käsittele pakolaisia uhreina, vaan yksittäisinä ihmisinä kaikkine toiveineen ja pelkoineen. Tämä ei ollut sellainen tarina johon uppoutua ja jonka antaa vain viedä, mutta romaani on monitahoinen ja sai jollain tapaa konkretisoitumaan pakolaisten valtavan määrän tässä maailmassa.

Jälkisanat:

Exit West oli vuoden 2017 Man Booker Prize-ehdokas. Kirja on myös kansainvälisen Dublinin kirjallisuuspalkinnon tämän vuoden ehdokas ja hienoa Dublinin kirjallisuuspalkinnossa on mielestäni se, että palkintoehdokkaat ovat kirjastojen nimeämiä. Tänä vuonna yli 400 kirjastoa 177 maasta ovat ehdottaneet listalle englanninkielisiä tai englanniksi käännettyjä teoksia ja pitkän ehdokaslistan joukossa on neljä suomalaisteosta. Lyhytlista julkaistaan 4.4.2019, joten pidän peukkuja Pajtim Statovckille, Jussi Valtoselle, Minna Lindgrenille ja Maria Turtschaninoffille.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Liitu-ukko

Tudor, C. J. (2018): Liitu-ukko. Suom. Raimo Salminen. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 426 s.

”Vangitseva trilleri lapsuudenleikistä, joka menee vaarallisesti pieleen. Liitu-ukon yllätyskäänteet tyrmistyttävät taitavinta ja tottuneintakin lukijaa. On vuosi 1986. Eddie ja hänen kaverinsa ovat kaksitoistavuotiaita. Liitu-ukot ovat heidän salainen koodinsa: he jättävät toisilleen viesteinä pieniä liitu-ukkopiirroksia, joiden merkityksen vain he tietävät. Mutta sitten salaperäinen liitumies johdattaa heidät suoraan paikalle missä silvottu ruumis lojuu - eikä mikään enää ole ennallaan.30 vuotta myöhemmin ystävykset saavat kirjeen, joka sisältää ainoastaan kuvan liitu-ukosta. Sitten yksi heistä kuolee. Eddie oivaltaa, että kykenee pelastamaan nahkansa vain selvittämällä, mitä kauan sitten todella tapahtui.”

Eletään vuotta 1986 ja tiivis viiden 12-vuotiaan kaveriporukka viettää huoletonta kesää. Käydään tivolissa ja Fat Gavin syntymäpäivälahjaksi saamilla liiduilla jätetään toisille merkkejä, joilla viestitään tapaamisista ja niiden tärkeydestä. Eräänä päivänä nämä merkit johdattavat kaverukset ruumiin luokse ja Eddie Adams tunnistaa ruumiin aiemmin tivolissa sattuneessa onnettomuudessa pahasti loukkaantuneeksi tytöksi.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Anderburyyn opettajaksi jäänyt Eddie saa puhelun lapsuudenystävältään Mickey Cooperilta ja Mickey haluaa tavata. Puhelu yllättää Eddien mutta vielä enemmän hän yllättyy kun kuulee, että Mickey haluaa kirjoittaa kesän 1986 tapahtumista kirjan. Mickeyn tapaaminen ja sen jälkeiset tapahtumat saavat kuitenkin Eddien vanhat painajaiset palaamaan ja Eddie haluaa selvittää, mitä Waltzer-tytölle tapahtui kolmekymmentä vuotta aiemmin.

Tarinan ensimmäinen kolmannes on verkkaista maalailua lapsuuden kesästä, jonka viattomuuden aina silloin tällöin keskeyttää aikuisten varomattomuus lasten läsnäollessa tai isompien poikien kiusanteko. Tämän on ilmeisesti tarkoitus pitää yllä lukijan mielenkiintoa ja jännitettä, mutta itse aloin jo kyllästyä ja kaipasin edes jonkinlaista juonen etenemistä kesäpäivissä junnaamisen ja sinne tänne ripoteltujen vihjausten sijaan. 

Toisella kolmanneksella tarinaan tuleekin sitten vauhtia ja lukuisat henkilöt sekä erilaiset nopeat käänteet alkavat kieputtamaan niin, ettei voinut enää olla yhtään varma siitä mihin tarina johtaa. Kirjailijan tarkoitus onkin varmasti ollut lukijan perinpohjainen sekoittaminen, mutta tämä vain hajotti tarinan ja loppukohtauskin on kertakaikkisen outo. Ei, en yhdy kirjaesittelyiden ylistykseen enkä myöskään julista romaania vuoden pelottavimmaksi, mutta pisteet kirjailijalle juonikuvion monimutkaisuudesta.

Jälkisanat:

Englantilainen C. J. Tudor toimi vuosia copywriterina, tv-juontajana ja ääninäyttelijänä. Liitu-ukko on kirjailijan esikoisromaani ja hänen toinen romaaninsa on nimeltään The Hiding place.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Maksun hetki

Lönnaeus, Olle (2017): Maksun hetki. Suom. Salla Korpela. Minerva. E-kirja, vastaa painettuna 389 s.

Maksun hetki on Jonny Lilja – sarjan toinen osa. Tähän asti on suomennettu:

1.     Pelivelka
2.     Maksun hetki

”Kylmänä, tuulenpieksämänä päivänä Malmön meriuimalan edustalta löytyy jäätynyt mies, jota on julmasti pahoinpidelty ja kidutettu. Jonny Lilja tunnistaa jäästä irrotetun uhrin jugoslavialaisen mafiapomon Ratko Jokovicin lähimmäksi mieheksi. Vanhalla pelivelalla uhkaillen Jokovic määrää Jonnyn ottamaan selvää, mitä hänen henkivartijalleen on tapahtunut ja kuka on vastuussa. Pian Jonnya kuitenkin kohtaa vielä suurempi tragedia. Hänen entinen vaimonsa murhataan, ja Jonnysta tulee pääepäilty.

Jälleen kerran Jonny joutuu pakoilemaan henkensä kaupalla niin Malmön poliisia kuin toisiaan vastaan sotaa käyviä rikollisliigoja. Hän voi selvitä vain selvittämällä itse oikean syyllisen. Poliiseista ainoastaan Eva Ström uskoo Jonnyn syyttömyyteen. Vastoin esimiestensä määräyksiä hän alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia näitä murhia löytääkseen syyllisen Jonny Liljan ahdinkoon.”

Serbialainen sotasankari ja Bosnian sodassa armottoman teurastajan maineen saanut Ratko Jokovic pitää huumepoliisista lääninrikospoliisiin rikostutkijaksi siirtynyttä Jonny Liljaa edelleen pihdeissään. Jokovicin lähin mies, hänen henkivakuutuksensa, on tapettu ja Jokovic vaatii Jonnya selvittämään tekijän vanhaan pelivelkaan vedoten. Jonny on vaikeassa asemassa mutta vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu, kun Jonny löytää entisen vaimonsa murhattuna ja jonkinlaisen alkukantaisen vaiston ohjaamana pakenee paikalta. Jonny tietää, että hänellä on poliisissa enemmän vihollisia kuin ystäviä ja hänestä hyvin mieluusti leivotaan syyllinen, oli hän sitä tai ei.

Jonnyn perässä on armeija poliiseja mutta Jonnykin yllättyy siitä, miten hädässä ystävä tunnetaan. Entinen elinkautisvanki Lelle (Lennart) Myrberg toimii Jonnyn suojelusenkelinä, rikoskonstaapeli Eva Ström puolestaan liittoutuu toimittaja Gollum (Gottfried) Lundmarkin kanssa ja kolmikko takaa Jonnylle tarvittavan etumatkan. Lopulta totuus ei ole mitenkään tarua ihmeellisempää, vaan koko tapahtumaketju on saanut alkunsa ahneudesta. Yksi haluaa osansa menestyvistä bisneksistä ja toinen taas karhuaa omiaan.

Maksun hetki on perinteinen, suoraviivainen rikosromaani. On pahikset ja hyvikset, joista joku saa rehellisesti nokkaansa ja toinen taas osansa luotisateesta. Tässä ei ole mitään viipyilevyyttä tai arvoituksellisuutta, vaan pyssyt tanassa jahdataan murhaajaa tai sellaiseksi oletettua. Tarina ei ole kuitenkaan pelkkää siellä täällä räiskintää, vaan henkilöhahmoja syvennetään ja etenkin toimittaja Gollum Lundmarkista sukeutuu varsin mielenkiintoinen hahmo. Sarja kiehtookin minua sen takia, että henkilöt ovat paljon omaperäisempiä moniin muihin dekkareihin verrattuna, eikä osasta toiseen toistuva murhaajan jahtaaminen ala puuduttamaan.

Jälkisanat:

Sarjasta on viime vuonna julkaistu kolmas osa nimeltään Tiggarens hand ja toivottavasti tämä ilmestyisi suomennettuna mahdollisimman pian.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla alkukirjaimella kuin oma sukunimesi.