Koonti luetuista kirjoista

tiistai 19. helmikuuta 2019

Kadonneet sielut

Kamal, Sheena (2018): Kadonneet sielut. Suom. Hanna Arvonen. HarperCollins Nordic. E-kirja, vastaa painettuna 349 s.

”Tummasävyinen kriitikoiden ylistämä teos, joka menee ihon alle. Viisitoista vuotta sitten Nora Watts antoi vastasyntyneen tyttärensä adoptoitavaksi. Nyt adoptiovanhemmat soittavat ja pyytävät häneltä apua. Nora lähtee vastentahtoisesti sateisesta Vancouverista Kanadan lumisten vuoristojen kautta saarelle, jossa hän joutuu kohtaamaan suurimman pelkonsa. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen lapsen, jota hän ei koskaan halunnutkaan.”

Nora Wattsin elämä on ollut vaikea, mutta vähitellen Nora on kuitenkin saanut elämän syrjästä kiinni ja jäljittää nyt työkseen kadonneita ihmisiä. Katse on suunnattu tulevaisuuteen mutta menneisyys on merkillinen asia, sitä harvoin pääsee pakoon ja sen saa tuta myös Nora. Nora järkyttyykin pahanpäiväisesti, kun hän saa puhelun 15 vuotta aiemmin adoptioon antamansa tytön adoptioisältä. Teini-ikäinen Bonnie (Bronwyn) Walsh on karannut, mutta poliisi ei ota tytön katoamista vakavasti aiempien karkureissujen takia. Vanhemmat ovat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tämän kertaisessa katoamisessa on jotakin epätavallista ja tyttö saattaa hyvinkin olla pulassa.

Nora ei millään tavalla lämpene ajatukselle karkurin hakemisesta kotiin, mutta hän alkaa ihmetellä miksi yksityinen turvallisuuspalvelu on kiinnostunut Walsheista. Noran ammattiminä herää ja pikkuhiljaa tutkimustensa edetessä Nora tajuaa, ettei Bonnie ole suinkaan kadonnut vapaaehtoisesti. Noran onkin löydettävä Bonnie ennen kuin on liian myöhäistä, mutta samalla hänen on myös tehtävä pelottava matka omiin muistoihinsa.

Sheena Kamalin kerronta on sujuvaa ja juoni etenee mukavasti pyöritellen erilaisia vaihtoehtoja lukijan hämmentämiseksi. Tarina ei kuitenkaan rönsyile, vaan pysyy hyvin paketissa ja käänteet saavat jatkamaan lukemista. Olisin kuitenkin kaivannut rikkaampaa kuvailua ja kieltä. Teksti on minusta tylsän tasapaksua ja Nora Wattsiin puhalletaan henkeä ainoastaan silloin, kun hän joutuu selkä seinää vasten. Toinen asia mistä en pitänyt on Noran karkeus. Noran elämä on ollut kurjaa ja tämä selittää tietyn kovuuden, mutta kuka kutsuu lemmikkiään huoraksi? Minulle jäi tunne, että kirjailija on jollain tapaa täysin oman mukavuusalueensa ulkopuolella tämän päähenkilönsä kanssa ja totean vain, että Lisbeth Salanderin ei suinkaan tarvitse vapista Nora Wattsin edessä.

Jälkisanat:

Kirjaa on ilmestynyt jatko-osa nimeltään It all falls down ja tässä tarinassa Nora Watts etsii totuutta isästään. Minun kirjamakuni kuitenkin näyttää eroavan perustavanlaatuisesti pohjoisamerikkalaisten rikoskirjailijoiden tyylistä kirjoittaa, joten taidan passata mahdollisen suomennoksen, vaikka tarina itsessään voisikin olla mielenkiintoinen.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Ei kommentteja: