Koonti luetuista kirjoista

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kosken kahta puolta

Järvelä, Jari (2018): Kosken kahta puolta. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 200 s.

”Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.

7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan. Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.”

Seitsemänvuotias Jari viettää kesäpäiviä Vammalassa. Ensin Voiton-mummin luona, jonka vanhemmat olivat punaisia ja sitten valkoisten puolella olleen Sofia-mummin. Nälkälänmäen puolella asuvan Voiton-mummin mielestä Mannerheim on lahtareiden keisari, joka tappoi heidän naapurinsa ja raiskasi naiset. Keskustassa asuvan Sofia-mummin mielestä Mannerheim taas oli sotilas isolla ässällä ja Marski onkin ainoa mies, jonka edessä Sofia suostuu riisuutumaan aviomiehensä Yrjön kuoleman jälkeen. Tämä tosin on Jarin äidin lakoninen letkautus anopistaan.

Mummoloissa Jari näennäisesti puuhailee omiaan, mutta lapsen tarkat korvat poimivat lauseita sieltä täältä ja herättää uteliaisuuden. Jari esittää kysymyksiä, mutta etenkin hän kuuntelee ja mielessään sitten yhdistelee asioita niin mummien kertomuksista kuin vähän varkain kuulemistaan lauseista. Pojan mielikuvitus kehittääkin punikkina ammutun Vilho-pojan, joka odottamattomasti ilmestyy Jarille aina silloin tällöin. Vilhosta ei vain saa leikkikaveria vatsassa olevan reiän takia, mutta juttukaverina Vilho on mitä mainioin.

Kiinnostuin kirjasta siitä syystä, että sisällissotaa tarkastellaan lapsen näkökulmasta ja osasin lukemieni arvostelujen perusteella odottaa mielenkiintoista tarinaa. Romaani kuitenkin ylitti kaikki ennakko-odotukseni ja tämä on ehdottomasti lapsen ajatusmaailmasta hienoin kuvaus mitä olen ikinä lukenut ja mitä luultavasti tulen ikinä lukemaan. Jarin kesäpäivien vietto kaikkine pienen pojan aivoituksineen tasapainottavat sopivasti mummien sisällissodan aikaisia kokemuksia ja tuovat raskaan aiheen rinnalle lapsen huolettomuutta ja vähän lämmintä huumoriakin. Mummien kokemusten rinnakkain asettelu puolestaan havahduttaa siihen, että sisällissodan aikana toinen ei ollut toista yhtään sen julmempi ja kokemukset olivat kokijalleen aivan yhtä kauheita, oli hän sitten punainen tai valkoinen. Tarina on hyvä muistutus siitä, että yhtä totuutta ei ole olemassa.

Jälkisanat:

Kirja perustuu kirjailijan oman suvun ja isoäitien kokemuksiin. Kirjassa Voiton-mummina esiintyvä äidinäiti oli sisällissodan aikaan noin kymmenenvuotias ja isänäiti Sofia hieman vanhempi. Sisällissodan aiheuttama syvä juopa ei umpeutunut mummien elinaikana, mutta jonkinlaisena sovinnoneleenä he ovat ainakin kerran käyneet yhdessä kahvilla.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

Ei kommentteja: