Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Valhepeli

Ware, Ruth (2018): Valhepeli. Suom. Terhi Kuusisto. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 414 s.

”Luuletko tuntevasi ystäväsi? Ruth Waren maailmanmenestystrilleri vie lukijan synkälle rannikkoseudulle kylään, jonka meri uhkaa nielaista. Mutta merestä nousee myös salaisuuksia…Isa Wilde saa tekstiviestin jota on pelännyt koko elämänsä. Hänen kouluaikaisen ystävänsä tarvitsee kirjoittaa vain kaksi sanaa. Naiset kävivät aikoinaan yhdessä koulua, jossa pelasivat kahden ystävänsä kanssa Valhepeliä - leikkiä jossa voittaja sai ihmiset uskomaan mitä mutkikkaampiin valheisiin. Mutta nyt selviää, että yksi heistä on valehdellut kaiken aikaa. Heidän salaisuutensa uhkaa paljastua.”

”Kymmenen pistettä tosi onnistuneesta huijauksesta. Viisi pistettä hienosta tarinasta tai toisen pelaajan päihittämisestä. Viisitoista pistettä jonkun tosi ylvästelijän peittoamisesta. Mutta ei niillä pistellä ole juuri väliä. Niiden on kai vain…tarkoitus tehdä pelistä hauskempaa.” Yksi sääntö valhepeliä pelaavilla Saltenin yksityiskoulun oppilailla Kate Atagonilla, Thea Westillä, Fatima Qureshyllä ja Isa Wildella on, toisilleen he eivät saa koskaan valehdella. Koulun päättymisen jälkeen teini-ikäisten tyttöjen tiet erkanevat, mutta muskettisotureiden lailla he ovat vannoneet rientävänsä toistensa avuksi. Kaksi sanaa riittää: ”Tarvitsen teitä”.

Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kate lähettää muille pelätyn tekstiviestin ja nelikko kerääntyy Katen luokse Salteniin. Kouluaikaiset tapahtumat uhkaavat syöstä naisten elämät raiteiltaan ja heidän on mietittävä, miten pyristellä itsensä irti 17 vuotta aiemmin kutomastaan verkosta. Kolmelle heistä lopulta karulla tavalla selviää, että valhepeli ei ollutkaan koskaan päättynyt. Yksi on pimittänyt koko ajan muilta totuuden ja hinta valheista on kallis.

Olen aiemmin lukenut Ruth Waren kaksi ensimmäistä romaania ja tämä kolmas, Valhepeli, on kirkkaasti näistä paras. Romaanissa liikutaan sujuvasti menneisyyden ja nykyisyyden välillä ja takaumien kautta pikkuhiljaa avataan naisten yhteistä salaisuutta. Valheilla on pitkät jäljet, mutta tarinasta välittyy myös hyvin todentuntuisesti valehtelun aiheuttama kierre. Valheita on paikattava uusilla valheilla ja paljastumisen pelko on jäytävää. Tarinan vähän pelokas ja jännittynyt tunnelma pitääkin hyvin otteessaan, mutta loppuratkaisun dramaattisuus tuntui vähän liian yliampuvalta muutoin niin realistisessa tarinassa. Loppu ei kuitenkaan mitenkään pilannut lukukokemusta ja tämä psykologinen trilleri oli oikein oivaa talvi-iltojen lukemista.

Jälkisanat:

Päätin toisen kirjan jälkeen, että Ruth Waren kirjat saavat minun puolestani jäädä hyllylle. E-kirjastossa Valhepeli sattui kuitenkin olemaan vapaana suoraan silmien edessä, joten pyörsin pyhän päätökseni ja totean, että Ruth Ware saattaa sittenkin olla minun tyyppiseni kirjailija. Nyt on varauksessa Waren viimeisin romaani Rouva Westaway on kuollut ja googlettelun perusteella se on ollut hurjan pidetty, joten odotukseni ovat sen osalta korkealla.

Ei kommentteja: