Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Jään muisti

McGrath, M. J. (2012): Jään muisti. Suom. Anu Nyyssönen. Like. E-kirja, vastaa painettuna 391 s.

”Huumaavan yllätyksellinen trilleri vie lukijan keskelle arktisen tundran jylhänkaunista luontoa. Kanadan hyytävällä tundralla inuitti Edie Kiglatuk opastaa metsästysseuruetta. Armoton lumimyrsky yllättää ryhmän, ja yksi seurueen jäsen kuolee hämärissä olosuhteissa. Edien poikapuoli Joe, arktisen jäätikön kokenut kulkija, katoaa seuraavalla opastusretkellä ja löydetään pian kotiin selviydyttyään kuolleena omasta vuoteestaan. Edie alkaa tutkia kuolemantapauksia itsenäisesti inuittien vanhimpienneuvoston ankarasta vastustuksesta huolimatta. Pian hän tajuaa sotkeutuneensa venäläisten ja amerikkalaisten öljy-yhtiöiden veriseen kilpailuun napa-alueen luonnonvaroista.”

En muista ikänä lukeneeni takakantta tai esittelytekstiä, joka näin tehokkaasti spoilaa kirjan juonen, mutta onneksi luun ympärillä on paljon lihaa. Kirjailija on palkittu toimittaja ja Arktiksen asiantuntija, joten Jään muisti on myös hyvin mielenkiintoinen matka inuittien kulttuuriin. Tapahtumapaikka on Ellesmerensaari Pohjoisella jäämerellä ja alueen asukkaat ovat pitkälti Kanadan hallituksen Quebecistä 1950-luvulla siirtämien inuittien jälkeläisiä. Inuittien koulutustason ollessa lähes olematon, terveydenhuoltohenkilökunta esimerkiksi muodostuu etelästä saapuneista valtaväestön edustajista, qalunaateista. Toki hallitus toivoo, että edes jotkut nuorista saisivat päättötodistuksen ja jatkaisivat opintojaan etelän yliopistoissa, mutta tämä ei ole inuittilasten haave. Miksi opiskella jonkin ammatin eteen, joka on vuosikymmeniä annettu muille kuin alkuperäisväestön edustajille.

Päähenkilö Edie Kiglatuk elättää itsensä opettamalla inuittilapsille englantia ja toimimalla oppaana. Muut kuin inuitit eivät selviäisi Arktiksen ankarissa olosuhteissa kovinkaan pitkään millään tuntemillaan keinoilla, mutta Edien perimätietona saadut tiedot ja taidot pelastavat hänet monesta pulasta. Ainoastaan inuitti voi lonkalta tietää minkälaisesta lumesta rakennetaan kestävä suoja lumimyrskyn aikana tai miten mädätetyn mursunlihan syöminen pitää lämpimänä. Ympäristöolosuhteiden ja kulttuuriperinteiden kuvauksen lisäksi tarina toi esille inuittien ja alkuperäisväestön hyiset välit. Väestöryhmien todellisuudet eivät voisi enempää erota toisistaan, joten inuitit hyvin mielellään muodostaisivat oman pienen autonomisen yhteisönsä ja ratkaisisivat ongelmansa vuosisataisten perinteiden mukaan. Kirjassa vanhimpienneuvosto toteaakin kuolemat harmillisen ikäviksi tapahtumiksi, joissa ei kuitenkaan ole mitään tutkittavaa, eikä poliisia näin ollen tarvita. Vanhimpienneuvoston päätöksen kyseenalaistaminen on sosiaalinen itsemurha ja Ediekin harkitsee pitkään, uskaltaako uskoutua poliisi Derek Palliserille. Edie kuitenkin aina toteaa, että: ”Ainoa laki, joka täällä pätee, on se laki, jonka luonto sanelee elantonsa puolesta taisteleville.”

Tarina etenee vauhdikkaasti eikä minulle tullut lukemisen edetessä kertaakaan tunnetta, että asiat ovat toisistaan jollaintapaa irrallisia, vaan inuittikulttuuri on saumattomasti kytketty juonen kulkuun. Oli alueen kätkemät luonnonvarat sitten keksittyjä tai ei, niin romaanissa kuvatut ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisiin ja eläimistöön ovat totta. Suomessa muutokset taitavat toistaiseksi näkyä vahvimmin säässä, mutta Arktiksella koko ekosysteemi on jo vaarassa ja Ediekin menettää osan talostaan jään liikkumisen takia. Jään muisti onkin hyvin monitahoinen ja mukaansatempaava ekojännäri, joka piti hyvin otteessaan loppuun asti. Jos ei jännäreistä niin välitä, niin suosittelen lämpimästi lukemaan jo pelkästään luonto- ja inuittikulttuurikuvauksen takia. Jos ei niistäkään välitä niin tiedoksi, että Suomikin on mainittu.

Jälkisanat:

Ajattelin esittelytekstissä olevan virhe, koska siinä käytetään termiä inuitti. Itselleni huomattavasti tutumpi on inuiitti ja mielenkiinnosta tarkistin löytyykö Kielikellosta (kielenhuollon tiedotuslehti, www.kielikello.fi) jotakin asiaan liittyvää. Selvisi, että inuit-termin suomenkielinen vastine ei ole kovin vakiintunut ja suomen kielen lautakunta on vuonna 1995 suositellut ensisijaisesti käytettäväksi muotoa inuitti.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 20. Kirja käsittelee entuudestaan sinulle vierasta kulttuuria.

Ei kommentteja: