Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Menneisyyden kaiku

Solomon, Rivers (2018): Menneisyyden kaiku. Suom. Einari Aaltonen. Like. E-kirja, vastaa painettuna 355 s.

”Yksi nainen nousee avaruusajan rotusortoa vastaan. Valkoinen yläluokka on orjuuttanut tummemman väestönosan raadantaan avaruusalus HSS Matildan ruumassa. Uhmakas Aster saa tietää kuolleen tutkijaäitinsä suunnitelmasta rakentaa pakoalus. Mutta valtaistuimelle nousee uusi hirmuhallitsija, jota Asterilla on henkilökohtainen syy vihata. Asterin on valittava: pako vapauteen vai kosto kuoleman uhalla.”

Nooan arkkiin verrattavissa oleva HSS Matilda on kyntänyt avaruutta yli 300 vuotta etsiessään luvattua maata. Aluksen tummaihoiset alakantelaiset syntyvät orjuuteen, kun taas valkoihoiset yläkantelaiset elävät yltäkylläisyydessä ja pitävät valtaa Jumalan nimissä. Jumalan oikeuttamana alakantelaisia voi piinata lukemattomin mielivaltaisin tavoin ja alakansilla asuva 25-vuotias Aster onkin ottanut ensijaiseksi tehtäväkseen aluksen valkoisen päällystön tuhoamisen. Hänen toissijaisena tehtävänään puolestaan on selvittää mitä tapahtui hänen äidilleen, Lune Graylle, pian hänen syntymänsä jälkeen.

Aluksen ylilääkärinä työskentelevän Theo (Theophilus) Smithin etevänä kisällinä Aster pääsee liikkumaan lähes rajoituksetta ja tästä on huomattavaa apua, kun Asterin ystävä Giselle hoksaa Lune Grayn sekavien päiväkirjamerkintöjen olevankin koodikieltä. Päättäväinen Aster alkaa kokoamaan äitinsä tekemiä merkintöjä kuin palapeliä ja lopulta ymmärtää mekaanikkona työskennelleen Lunen löytäneen jotakin merkittävää. Jotakin sellaista, joka vihdoin saisi aluksen ylipäällikön valkoisine valtoineen polvilleen. Aster miettii kuumeisesti keinoa toteuttaa äitinsä suunnitelma, mutta kohtalo ehtii puuttua peliin ja Asterin on tehtävä lopullinen ratkaisu taakseen katsomatta.

Edellinen kirja Kolmen kappaleen probleema ei saanut minua innostumaan scifistä, mutta tämän Menneisyyden kaiun otin luettavaksi täsmäkirjana Helmet-haasteen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö. Romaanin henkilöt eivät kuitenkaan minusta oikein istuneet tähän kohtaan ja minua suorastaan kismitti. Siitä en kuitenkaan päässyt mihinkään, että änkyröimisestäni huolimatta en voinut jättää lukemista kesken.

Menneisyyden kaiku ei ole tieteisjännäri, vaan vahva kuvaus vahvemman käyttämästä oikeudesta ja sorrosta. Tummaihoiset ovat aluksella paarialuokkaa, joilla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa, mutta kirjailija ei kuitenkaan sorru kuvailemaan yksityiskohtaisesti tummiin kohdistuvia väkivallantekoja. Sen sijaan julmuuden tarinaan toi ylipäällikön langettamat rangaistukset, jotka täysin syytön joutuu kärsimään syyllisen seuratessa vieressä ja väitän tämän olevan sadistista väkivaltaa huomattavasti tehokkaampi keino herättää lukijassa tunteita ja ajatuksia. Asterin, Gisellen ja Theon kautta puolestaan avataan sitä mitä loputon alistamisen ja halveksunnan ilmapiiri ihmisessä aiheuttaa. Yhdestä tulee pelottoman uhmakas, toisesta itsetuhoinen ja kolmas ruoskii itseään.

Jälkisanat:

En osannut laittaa romaania mihinkään kategoriaan ja etsin tietoja kirjailijasta. Lukemistani haastatteluista selvisi, että kirjailija kirjoittaa afrofuturismia. Afrofuturismilla puolestaan tarkoitetaan menneisyyden ja tulevaisuuden synteesiä, jossa keskitytään tummaihoisten ihmisten ahdinkoon.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 10. Rodullistetun kirjoittajan kirja. En kerta kaikkiaan ymmärrä mitä rodullistetulla kirjailijalla tarkoitetaan, mutta jos kirjailija itse sanoo kirjoittavansa tummaihoisten ihmisten ahdingosta, niin häntä voisi ajatella rodullistettuna kirjailijana.

Ei kommentteja: