Koonti luetuista kirjoista

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Moyes, Jojo (2014): Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Suom. Heli Naski. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 532 s.

”Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain B mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken. Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle. On hyvin vaikeaa luoda rakkaustarina, joka on paitsi vangitseva myös todentuntuinen ja kirjallaan Ole niin kiltti, älä rakasta häntä Jojo Moyes onnistui tekemään sen vieläpä kahdesti.”

Säkenöivä, sanavalmis ja kaikkien juhlien keskipiste Jennifer Stirling elää mukavaa elämää. On rahaa, miehenä menestyvä yritysjohtaja, laaja ystäväpiiri mutta kahden ihmisen välinen kemia on merkillinen asia. Kun kohtaa ihmisen johon tuntee voimakasta selittämätöntä vetoa, niin se saa huomaamaan kaiken mitä nykyisestä elämästä puuttuu. Tavattuaan B:n Jenniferkin alkaa katsoa avioliittoaan aivan uusin silmin ja huomaa kaiken pinnan alla olevan mädän. Varakkaan edustusvaimon osa ei tunnukaan enää riittävältä siinä vaiheessa, kun saa ehdotonta rakkautta. Lopulta on tehtävä päätöksiä, mutta lokakuussa 1960 Jennifer joutuu auto-onnettomuuteen ja potee muistinmenetystä. Tunnemuisti ei kuitenkaan petä ja löydettyään hänelle osoitetun rakkauskirjeen, Jenniferin on etsittävä kirjeen allekirjoittanut B.

Vuosi 2003 ei ole näyttänyt toimittajana työskentelevälle Ellie Haworthille parhaita puoliaan.  Ellie on koukussa naimisissa olevaan mieheen päivystäen puhelimen vieressä ja eläen lyhyistä tapaamisista sekä harvasanaisista viesteistä. Mielen täyttää suhteen ruotiminen, joten koko muu elämä on jäänyt toissijaiseksi, etenkin työ. Ellielle annetaan yhä vaatimattomampia työtehtäviä, entisestä tähtitoimittajasta on jäljellä vain kalpea varjo. Seuraavaksi Ellien olisi kirjoitettava harjoittelijatason artikkeli, joka peilaa naisen elämän muutosta 40-50 vuoden takaa nykypäivään. Tie vie lehden arkistoon ja Ellien tutkiessa erästä kansiota, hän löytää 4.10.1960 päivätyn kirjeen, joka on osoitettu kultaisimmalle ja ainoalle rakkaudelle. Kirje kouraisee Ellietä syvältä ja hänelle herää halu tietää mitä rakastavaisille on tapahtunut, kuka on B?

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa ja Jenniferin tarina sijoittuu 1960-luvun alkuun, kun taas Ellie Haworth tasapainottelee kinkkisen suhteensa kanssa reilut 40 vuotta myöhemmin. Aiheestaan huolimatta tässä ei ole viettelijöitä eikä kummatkaan suhteet ole mitään lemmen ilotulitusta, vaan ne tuovat mukanaan paljon pelkoa, kipua ja hämmennystä. Tarina oikeastaan kuvaakin kahta eri aikakaudella elävää naista, jotka vaikeamman läksyn kautta löytävät oman voimansa. Jennifer Stirling oppii arvostamaan itseään ja tajuaa ansaitsevansa tulla ihmissuhteissa kuulluksi ja rakastetuksi. Ellie Haworth puolestaan ymmärtää ettei niinkään ollut ihastunut ihmiseen, vaan hän tarvitsi suhteen herättämiä tunteita. Juonikaan ei etene täysin ennalta arvattavasti, joten en enää yhtään ihmettele miksi Jojo Moyesin realistiset, mutta toisaalta myös hyvin lempeät romaanit ovat niin pidettyjä.  

Jälkisanat:

Ympärilläni on paljon Jojo Moyesia lukevia, mutta itse olen tähän asti vierastanut romaaneja ja ajatellut niiden olevan samanlaista siirapinsekaista nyyhkyä kuin muutama vuosi sitten näkemäni elokuva Kerro minulle jotain hyvää. Tämän kirjan perusteella oletan, että elokuvantekijät eivät ole tavoittaneet läheskään kaikkia tarinan nyansseja, joten nyt ennakkoluulojeni kariuduttua otan Jojo Moyesin lukulistalleni ja aion lukea jossain vaiheessa tuon elokuvana näkemäni kirjan.

Ei kommentteja: